LM-Mummin maailma

Teatteri Jurkka täyttää 70-vuotta. Juhlanäytelmäksi on päätynyt Lauri Veijosen kirjoittama Elämän ensikertalaisia – eli ikoni ja assistentti. Näytelmä on hioutunut esitykseksi Jurkan ja KOM-teatterin yhteistyöllä. Ohjaaja on Lauri Maijala ja lavalla Tommi Eronen ja Ella Mettänen. Ja taas kerran on pakko muistella miten Jurkan pikkuruinen teatteritila ei tälläkään kertaa tuntunut pieneltä eikä oikein ollut aistittavissa sekään että katsomossa on paikat vain viidellekymmenelle katsojalle. Elämän ensikertalaisia on näytelmä näytelmien tekemisestä. Assistentti (Tommi Eronen) on menettänyt ikoninsa, huippulahjakkaan ohjaajan (Ella Mettänen). Ohjaaja on sairastunut aivosyöpään ja menehtynyt eikä ohjaaja tunnu millään selviytyvän yksinään. Hän ei mielestään osaa mitään, ei onnistu mistään, on turhautunut ja ahdistunut ja vihainen ohjaajalle, joka on hylännyt hänet.    Teatterin tekemisen rankkuus ja vaikeus tulee monella tavalla näytelmässä esille, on itse asiassa sen keskei...

O-teatterissa kuunnellaan ja katsotaan Joitakin keskusteluja merkityksestä -näytelmää. Teksti ja ohjaus on Akse Petterssonin käsialaa. Näyttämöllä istuu kolme näyttelijää: Elina Knihtilä, Pirjo Lonka ja Tommi Korpela. Lavalla on lähes koko ajan muusikko Ringa Manner, välillä siellä piipahtaa tanssija Jyrki Karttunen. Kolmikko ei paljon muihin henkilöihin kiinnitä huomiota. Laimeasti he ihmettelevät mitä tanssija tekee paikalla ja Korpelan mielestä muusikolta ei pidä missään tapauksessa kysyä yhtään mitään. Sen sijaan kolmikko yrittää näennäisesti saada kiinni toistensa ajatuksista ja tarkoitusperistä.   Kovin hyvin se ei onnistu. Jokaisella on oma asiansa, jota he yrittävät edistää. Tilanne on kaikkien kannalta hyvin epämukava. Ei katsojallekaan tarkkaan selviä miksi ja mitä näyttelijät odottavat. Uutta roolia, joka mullistaisi elämän ja tekisi kuuluisaksi tai edes pientä sivuosaa, jotta tulisi omillaan toimeen. Kolmikon ajatusten vaihto on huikeaa, rytmi on välillä hämmentävä...

Tampereen Työväen Teatterissa ollaan taas mukana Kotalan perheen elämänkäänteissä. Sirkku Peltolan kirjoittamassa ja ohjaamassa Reikäleipä -näytelmässä. Voisi väittää, että katsojia hemmotellaan. Kotalan perheen kohtaloista on kerrottu jo aikaisemmin neljässä näytelmässä: Suomen hevonen (s004), Yksiöön en äitee ota (2007), Lämminveriset (2011) ja Hevosten keinu (2015). Nyt tapaamme heidät vanhassa kotipihassaan. Teatterissa kun ollaan useamman kerran elämänsä loppuun elänyt äite (mainio Ola Tuominen) on taas mukana kantavana voimana. Äite asuu pihapiirissä romuttuvassa Ladassa. Asunto tarjoaa hänelle yksityisyyttä ja suojaa pandemialta. Hän seuraa jälkeläistensä edesottamuksia ja jakelee sopivin annoksin elämänviisauksiaan itse kullekin. Aimo Räsäsen sanomana kuulin ensimmäisen kerran arvion että näytelmä on tragedia, farssi ja komedia. Siinä sekoituksessa piilee varmasti näytelmän ja aikaisempienkin suosio. Näytelmän henkilöt ovat samalla kertaa uskottavia ja yliampuvia. Kun Kai K...

Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä jouduin pohtimaan syyllisyyttä ja anteeksiantoa katsoessani Monika Fagerholmin romaanista Kuka tappoi bambin? Pipsa Lonkan dramatisoimaa ja Riikka Oksasen ohjaamaa näytelmää. Hienostoperheiden asuma-alueella on tapahtunut raiskaus ja syytteeseen joutuu neljä nuorta miestä. Tarinan kertoo Gusten, joka aikanaan teki poliisille ilmoituksen tapahtuneesta. Hän palaa ”rikospaikalle” ja joutuu kasvokkain oman itsensä kanssa. Gustenia aikuisena näyttelee Pyry Nikkilä ja nuorena Jaakko Hutchings.   Mennyt nousee ajankohtaiseksi, kun yksi pojista kertoo ryhtyvänsä tekemään elokuvaa kotibileitten tapahtumista, joista on kulunut kymmenen vuotta. Gusten joutuu kertaamaan mielessään mitä oikein tapahtui. Raiskaus ja tytön pitäminen vankina ei oikeastaan ollut väärin muiden kuin hänen mielestään. Hän ei ole koskaan unohtanut tapahtumia. Hän yrittää selittää omaa osuuttaan asiassa nuorelle itselleen. Näytelmän etenemisen kannalta hieno ratkaisu...

Nyt ymmärrän miksi Agatha Christien Hiirenloukkua on näytelty vuodesta 1952 lähtien   – lukuun ottamatta   pandemian ajan neljäätoista kuukautta. Selitys löytyi Helsingin Kaupunginteatterin Areena-näyttämön Hiirenloukusta. Aino Piirola on suomentanut ja Miika Muranen ohjannut viihdyttävän, ei oikeastaan ollenkaan jännittävän soljuvasti etenevän näytelmän. On juuri toimintansa aloittanut täysihoitola, ennen näkemätön lumimyrsky, kylällä tapahtunut murha ja henkilöt, jotka eivät tiedä liittyvänsä toistensa elämään. Teatterilla on monessa paikassa lappunen, jossa pyydetään, ettei katsoja paljastaisi loppuratkaisua kenellekään ja näin pilaisia ystävänsä tai tuttavansa teatteri-illan. Täysihoitolan uudet yrittäjät Elina Keinonen ja Severi Saarinen ovat olleet vuoden naimisissa ja yrittävät nyt kaikkensa jotta vieraat viihtyisivät heidän majatalossaan. Vähitellen vieraat aiheuttavat sekaannuksia ja selkkauksia, jopa siinä määrin että etenkin isäntäpari alkaa pohtia miten hyvin h...

Salainen puutarha ja Suomenlinnan kesäteatteri. Kesän odotetuin kesäteatteri-ilta. Anna Krogerus on dramatisoinut F.H. Burnetiin kirjasta Salainen puutarha näytelmän, joka sopii ns. koko perheelle. Ala-ikärajaksi on ilmoitettu seitsemän vuotta ja se lienee oikeaan osunut. Anne Rautiainen on ohjannut kaikesta karuudesta huolimatta lämminhenkisen näytelmän. Lavastaja Janne Siltavuori on ”rakentanut” Hyvän Omantunnon linnakkeen muurien sisälle ihanan puutarhan ja kolkolta vaikuttavan suuren kartanon. Tarina alkaa kun orvoksi jäänyt Meeri (Anna-Sofia Tuominen) saapuu setänsä luokse. Vastassa on yrmeä rouva Medaljonki (Minna Suuronen). Ohjeena on, että tyttö saa käyttää vain kahta huonetta ja kaikin tavoin käyttäytyä siivosti. Itsepäinen ja oma-aloitteinen tyttö saa selville, että kartanon puutarhassa on salainen puutarha, jossa kukaan ei ole käynyt kymmeneen vuoteen. Silloin Meerin sedän vaimo kuoli, puutarhan ovi suljettiin ja avain kätkettiin syvälle maahan.   Ystävällinen puutar...

Keski-Uudenmaan teatterin kesänäytelmä Täydelliset häät Krapin kesäteatterissa Tuusulassa oli täydellinen kesäteatterikauden avajaisnäytelmä. Toinen toistaan hauskempi kohtaus seurasi toistaan. Juonenkäänteet välillä arvasi ennakolta, välillä ei. Yleisöä ei kosiskeltu vaan asiat menivät sopivalla tavalla pieleen kaiken aikaa. Ja onneksi kaikki selvisi lopussa. Kaiken piti olla kunnossa, kun sulhanen oli polttareiden jälkeen tarkoitus majoittaa hotelliin, minkä sviitissä nuoripari viettäisi ensimmäisen yönsä virallisena avioparina. Mutta ei ollutkaan. Sulhasella oli aivan väärää seuraa. Bestman ei pysynyt perässä ollenkaan. Paikalle saapunut morsian äiteineen vain pahensi asiaa. Siivoojasta tehtiin välillä jopa ilolintu. Ohjaaja Anna-Maria Klintrup oli saanut joukkonsa parhaaseen mahdolliseen farssimaiseen kuntoon Robin Hawdonin käsikirjoituksen siivittämänä.  Pinkin värinen lavastus (Teemu Loikas) lukuisina ovineen lupasi paljon ja myös lunasti lupaukset. Näytelmän rytmitys oli...