Sukulaisia, Köpis ja Tivoli

Elisa, Isabel ja Ludwig-marsu 

Kun olimme Tanskassa melkein vielä myrskyn kourissa, pääsimme Elisan kanssa vierailulle serkkuni Kaijan pojan Ismon kansainväliseen perheeseen. Perheellä on kolme kieltä: englanti, tanska ja suomi. Elisa oli vahvoilla osatessaan näitä kaikkia, minun kommunikointitaitoni rajoittuvat suomen kieleen.


Elisa isäntäväkemme kauniissa keittiössä 

Ismo, taustalla Pernille

Maarit oli tullut Intiasta sillä välin kun olimme Ismon luona. Kotiin palattuamme riensimme saman tien Lyngbyn keskustastaan Magasin-tavarataloon VIP-asiakkaiden erikoisostoiltaan klo 21, ovet suljettiin klo 23. Tällä mallilla ehtii päivässä paljon; lukea melkein yhden dekkarin (Camilla Läckbergin Jääprinsessan, pidin kovasti), jumpata ja venytellä sisätiloissa koska ulkona tuuli ja myrskysi, pestä pyykkiä, hoidella kirjeenvaihtoaan, kirjoittaa puhtaaksi vanhoja kirjeitä, jatkaa isänsä elämänkerran kirjoittamista, käydä kylässä, käydä ostoksilla.  

Lauantaina selviydyin vihdoin Kööpenhaminaan. Väkeä oli kehnosta säästä huolimatta liikkeellä hyvin paljon. Hauska oli nähdä Illume-kaupassa taiteilijoiden loihtimia joulupöytiä. Täytyy myöntää että kovin ihmeellisiä ideoita emme Maaritin kanssa saaneet, jotain pientä jäi kuitenkin kytemään joulupöydän varalle mielen pohjalle. Ostoksillakin kävimme.



Eikä Tanskan matka olisi ollut mitään ilman Siltaa. Kuvassa se on kaukana ja tekee juuri tällä kohtaa sen mutkan mitä Silta-tv-sarjassa aina ihmettelin. Tuuli puhalsi niin railakkaasti meren rannalla että mieli ei tehnyt silta-ajetlulle tällä kertaa. Köpiksen Poliisitalo tuli nähtyä, muutama hotelli ja Nörrebro.



 

Illalla Tivolissa oli runsaasti väkeä, oli kylmäkin, mutta saimme joutavaksemme lämmintä glögiä ja teetä. Makkarakin maistui. Kauniiden joulurakennelmien lisäksi nautimme Vivienne McKeen Sprtacus kabareesta. Uudenlainen kokemus. Vaati ensin totuttelua, mutta jo loppupuolella aloin ymmärtää miksi katsojia nauratti moni sellainen asia joka aluksi tuntui minuta joko lapselliselta tai hieman ala-arvoiselta viihteeltä. Mutta enhän minä mummi edes tunnistanut niitä hittejä mitä lavalla lievästi parodioiden esitettiin. Eli oli aika avartaa kokemuksiaan tällekin saralle.

Elisa ja Maarit pitivät huolen siitä että minulla oli hyvä Lyngby-loma.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku