Perittyä vai omaperäistä

Tanskassa on kova myrssky. Puolelta päivin tuulen voimakkuus oli 10 m/s, nyt kun kello on puoli kahdeksan illalla se on 20 m/s. Matkustin aikoinaan työkavereitteni kanssa Tallinnaan George Ots- laivalla. Tuulen voimakkuus oli puoleta välistä eteenpäin 25 m/s. Meno oli aikamoista.

Lyngbyn kaupat suljettiin viideltä. Elisa pääsi koulusta kotiin klo 12, koska koulussa haluttiin että oppilaat pääsevät kotiin ennen myrskyn tuloa. Pimeässä ei näe mitään, mutta ulkoa kuuluu kova humina, joka välillä äityy aika hurjaksi.

Kun isäni täytti keväällä 1987 70 vuotta, juhlimme hänen synttäreitään Tiitillä. Lahjaksi hän sai nahkatakin. Merkkipäivänään hän oli matkoilla eli tuli meille. Olimme muutamaa kuukautta aikaisemmin muuttaneet Pitäjänmäelle. Pekka oli ollut auttamassa muutossa. Emme olleet saaneet ihan kaikkia tauluja paikoilleen. Joutessaan 70-vuotias isäni haki autotallista tikkaat, kipusi niille ja laittoi muutaman taulun paikoilleen. Ei kysynyt keneltäkään onko hyvä paikka vai ei. Samoilla paikoilla taulut ovat edelleen. Sitä sitten hämmästeltiin miten niin vanha ja tekee vaikka mitä. Viimeiset juoksulenkkinsä Pekka juoksi 81-vuotiaana.

Nyt olen sitten samanlainen 70-vuotias, tulen Tanskaan ja siivoan kadulla lojuvat lehdet. Järjestelen Maaritin vaatekaappeja jne. En tunne olevani yhtään vanha mihinkään hommaan. Välillä tietysti ihmetyttää miksi kaiken tekemiseen kuluu niin paljon enemmän aikaa kuin nuorempana. Mutta siihen on vain sopeuduttava.

Lapsenlapsiakin hoidan kun sain aikanaan mallin äidiltäni joka hoiti minun lapsiani ja sitten aikanaan sisarusteni lapsia. Ja niin se hoitelee sisareni tyttärentyttäriään ja veljeni vaimoineen on paljon hoitanut myös poikiensa lapsia. Olemme saaneet hyvän mallin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku