Jääkarhuja, muffinsseja ja kuninkaallista teatteria

Kööpenhaminassakin on käyty. Alennusmyynnit houkuttelevat väkeä keskustaan, vaikka  paljon rauhallisempaa ja miellyttävämpää on käydä ostoksilla alennusmyyntirynnäkössäkin Lyngbyn keskustan kaupoissa.

H&M:llä ja Zarassa ryhdyin miettimään mihin kaikki kaupan vaatteet loppujen lopuksi päätyvät. Paljon keskustellaan siitä miksi ruokakauppojen poisheitettävää ruokaa ei voi lahjoittaa eteenpäin. Olisi hauska tietää mihin isot vaateliikkeet myyvät ne vaatteet, jotka eivät mene millään alennuksilla kaupaksi. Saattaahan olla että juuri näitä vaatteita myydään esim. Afrikassa ja vähän muuallakin basaareissa. Ja me yltäkylläisyyteen tottuneet ihastelemme hienoa kun saamme niin halvalla. Onneksi Elisa löysi farkut ja minä pari puseroa.

Sukulaispojat – sisarenpoikani ja tyttärenpoikani – ovat ihastelleet muutettuaan Helsinkiin tai Espooseen pääkaupunkiseudun hyvää ja toimivaa joukkoliikennettä. Matias jopa ihmettelee ja hieman paheksuukin minua, joka teen pääosan kaikista matkoistani omalla autolla. Kööpenhaminassa laajennetaan parhaillaan metroa. Aika kätevästi Lyngbystä pääsee joko junalla tai bussilla keskustaan ja keskustan ulkopuolellekin.

Menimme Elisan kanssa Kööpenhaminan Zoo –eläintarhaan pikkujunalla, junalla ja bussilla. Matkaan meni aikaa tunti, mutta etäisyyttäkin oli melkoisesti. Eläintarhassa ihastelemme ennen muuta jääkarhuja ja hylkeitä. Elisa kuvasi innokkaasti ja taidokkaasti. Zoo on kaupunkieläintarha, joka on rakennettu kaupunkimaiseen ympäristöön. Korkeasaaressa olen tottunut luontoon ja isoihin eläinten käytössä oleviin tiloihin. Köpiksessä tuntui että eläimet elävät hyvin karuissa, ahtaissa ja virikkeettömissä häkeissään. Leijonat lojuivat kallioilla, meillä ne piileksivät puitten ja pensaitten suojissa.

Olimme Elisan kanssa liikkeellä leivonnaistenkin merkeissä. Serenity Cupcakes on yhden naisen yritys, kahvila, jossa myydään koristeltuja muffinsseja. Mariam valmisti kurssilaisille  taikinat, laitoimme vuoron perään aineita taikinaan, taikinan vuokiin, sitten paistettiin ja tehtiin täytteet, jotka pursotettiin muffinssien päälle. Kotiraati päätyi siihen että muffinssit ovat parempia ilman  päällistä ja koristeita. Mutta aiomme soveltaa oppiamme vaikkapa mansikkakakkuun. 
  
    

Tanskan Kuninkaallinen Teatteri vetäytyy kesällä Sherwoodin metsään eli kuninkaan - nykyisin siis kuningattaren metsästysmaille Kööpenhaminan välittömään läheisyyteen.

Koska oltiin kuninkaallisessa teatterissa, kaikki oli suurta. Katsomossa oli varmaan yli kolme tuhatta katsojaa, näyttämöllä väkeä yli kolme sataa. Illan pimeydessä - esitys alkoi sateisena iltana vasta klo 20.30 - tarina sai lisävivahteita ja jännittävyyttä. Tarina kerrottiin aika perinteisen kaavan mukaan, hyvin hauskasti - siitä huolimatta että taisteluja oli paljon. Hevoset karauttivat pitkin näyttämöä tai oikeastaan toisesta reunasta toiseen, hevosia oli ravaamassa näyttämön poikki kerrallaan parikymmentä. Laulajia oli 64, rummuttajia yli 10 jne. jne.

Oli hämmentävää kun en ymmärtänyt puheesta mitään, onneksi tarina on tuttu. Aivan erilainen tarina kuin Suomenlinnan Robin Hoodissa. Oli tanskalaisessakin esityksessä rakkautta, oikeudenmukaisuutta, ja Robinin turhamaisuutta ja itserakkautta. Hyvin harvinainen kokemus. Teatteri ei esiinny metsässä joka kesä, joten kaiketi kyseessä oli tanskalaisittain aika ainutlaatuinen tapahtuma. Me emme vain ottaneet mukaan eväitä. Katsomosta ei väliajalla voinut poistua - väkeä oli vain niin paljon. Eikä meillä ollut kumisaappaita jalassa eikä ihan oikeita sadetakkeja. Paluumatkalla nykyaikainen tekniikka oli valttia, Iphonen valot auttoivat kummasti kulkemista pilkkopimeällä tiellä. Kokeneet kävijät olivat ottaneet otsalamputkin mukaansa. Mekin osaamme toisella kerralla - mikäli sellainen tulee.

Me olemme melkein palelleet täällä, lämpöasteita on päivälläkin ollut vain 18, on pilvistä ja aina vähän väliä sataa. Nyt odotankin tuleeko kylmä ilma meidän kanssamme Suomeen. Ei sinänsä ole ollenkaan pahasta että olemme täällä sinnitelleet liian heppoisten vaatteiden kanssa, Enskan ei ole tarvinnut sinnitellä kuumuuden kanssa.