Ramppi-teatterissa Kangasalla
Kesäteatterikausi alkoi hyvissä merkeissä. Oli raikkaan kirpeä kesäilta, joka onneksi illemmällä lämpeni kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta Längelmäveden yllä.
Aulis Aarnio ja Jukka-Pekka Rotko olivat kirjoittaneet hienon tarinan Jalmari Finnestä, tulisieluisesta teatterimiehestä. Mies oli liian innokas ja omapäinen sekä Suomalaisen Teatterin että Viipurin Suomalaisen Teatterin väelle. Kun teatteri ei tuntunut oikealta paikalta, päätti Jalmari Finne ryhtyä kirjailijaksi. Syntyi romaaneita, dekkareita, nuorten- ja lastenkirjoja ja ennen kaikkea sarja kirjoja, jotka kertovat Kiljusen herrasväestä. Myöhemmin Finne innostui politiikasta.
Neuvokkaiden neropattien ensimmäinen puolisko oli tarkkapiirteistä kuvausta Finnen teatteri- ja kirjailijataipaleesta. Jarmo Salo, henkisenä seikkailijana, Finnenä oli nimihenkilönsä mukainen impulsiivinen ja ristiriitainen ihminen. Kohtauksissa siirryttiin melko nopeasti tilanteesta toiseen. Väkeä näyttämöllä riitti - välillä liiankin paljon. Mutta väen paljoudessa on Ramppi-teatterin kuten monen muunkin harrastajateatterin voima.
Jälkimmäinen puoliaika tarjosi katsojille kipakkaa poliittista satiiria. Meidät vietiin nykyajan tv-kilpailujen malliin Finnen poliittiseen maailmaan. Finne oli enää vain taushenkilö ja kaikki tapahtui Kangasalan kunnassa. Tekijät ottivat rohkeasti kantaa aikamme ilmiöihin. Jopa niin rivakasti ja nokkelasti, että ainekset olisivat olemassa jopa itsenäiseen esitykseen.
Aulis Aarnio kertoi että moni luulee että kyseessä on lastennäytelmä kun puhutaan Jalmari Finnestä. Kaikkea muuta. Viihdettä ja katsottavaa on tarjolla ennen muuta kantaa ottavalle, aikaansa seuraavalle katsojalle.
Ehkäpä Kangasalan politiikan tekijät saavat ajattelemisen aihetta vauhdikkasta menosta. Rohkea veto ansioituneilta ja pitkään teatterinsa parissa tekevältä joukolta. On ilo katsella esitystä, josta huokuu tekemisen ilo ja taito tehdä kaikki hyvin.
Aulis Aarnio ja Jukka-Pekka Rotko olivat kirjoittaneet hienon tarinan Jalmari Finnestä, tulisieluisesta teatterimiehestä. Mies oli liian innokas ja omapäinen sekä Suomalaisen Teatterin että Viipurin Suomalaisen Teatterin väelle. Kun teatteri ei tuntunut oikealta paikalta, päätti Jalmari Finne ryhtyä kirjailijaksi. Syntyi romaaneita, dekkareita, nuorten- ja lastenkirjoja ja ennen kaikkea sarja kirjoja, jotka kertovat Kiljusen herrasväestä. Myöhemmin Finne innostui politiikasta.
Neuvokkaiden neropattien ensimmäinen puolisko oli tarkkapiirteistä kuvausta Finnen teatteri- ja kirjailijataipaleesta. Jarmo Salo, henkisenä seikkailijana, Finnenä oli nimihenkilönsä mukainen impulsiivinen ja ristiriitainen ihminen. Kohtauksissa siirryttiin melko nopeasti tilanteesta toiseen. Väkeä näyttämöllä riitti - välillä liiankin paljon. Mutta väen paljoudessa on Ramppi-teatterin kuten monen muunkin harrastajateatterin voima.
Jälkimmäinen puoliaika tarjosi katsojille kipakkaa poliittista satiiria. Meidät vietiin nykyajan tv-kilpailujen malliin Finnen poliittiseen maailmaan. Finne oli enää vain taushenkilö ja kaikki tapahtui Kangasalan kunnassa. Tekijät ottivat rohkeasti kantaa aikamme ilmiöihin. Jopa niin rivakasti ja nokkelasti, että ainekset olisivat olemassa jopa itsenäiseen esitykseen.
Aulis Aarnio kertoi että moni luulee että kyseessä on lastennäytelmä kun puhutaan Jalmari Finnestä. Kaikkea muuta. Viihdettä ja katsottavaa on tarjolla ennen muuta kantaa ottavalle, aikaansa seuraavalle katsojalle.
Ehkäpä Kangasalan politiikan tekijät saavat ajattelemisen aihetta vauhdikkasta menosta. Rohkea veto ansioituneilta ja pitkään teatterinsa parissa tekevältä joukolta. On ilo katsella esitystä, josta huokuu tekemisen ilo ja taito tehdä kaikki hyvin.
Juhannuksen jälkeen pääsetkin kesäteatteriin tanskan kuninkaiden metsästysmailla.
VastaaPoista