Kylässä keskellä viikkoa

Kun katselin vanhoja valokuvia ja etenkin vanhempien ihmisten kuvia, juolahti mieleeni miten tämä elämänmeno on täysin muuttunut. 1950 -luvulla lähdimme yleensä kerran viikossa äidin kanssa kaksistaan kylään. Ajoimme onnikalla Nekalaan. Ensin kävimme katsomassa ovatko  äidin enon vaimo Hilma-täti ja hänen kanssaan asuva Aili kotona. Jos heillä ei oltu kotona, mentiin Packalenille, Kepalle ja Topille eli äidin vanhimmalle siskolle. 

Toisinaan ajettiin kakkosen päätepysäkille epilään ja piipahdettiin katsomaan Lyyti-tätiä ja  Eemeli-setää eli äidin tätiä ja tämän miestä. Siellä Eemeli saattoi pötköttää sängyllä ja kuunnella kun Lyyti luki ääneen nahkakantista Seitsemää veljestä, sedän lempikirjaa. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että setä kaiketi paranteli krapulaansa kuuntelemalla vaimonsa ääneen lukemista. 

Näistä ajatuksista syntyi Tanotorven kesäkuun numeron pakina tai niin kuin nykyisin sanotaan kolumni. Julkaisen sen ennen kuin lehti tulee jakoon. Tuskinpa se ketään loukkaa. 

Käytkö katsomassa vai kylässä?

Kävin pari kuukautta sitten. Kyllä se siellä ihan hyvin voi. Vähän pienihän se asunto on. Ja valitteli, ettei ruokakaan joka päivä niin kamalan hyvää ole. Mutta tärkeintähän on että on apua aina saatavilla. On siellä jotain kerhojakin ja luentoja. Kuntosalikin näytti olevan ja pappikin käy melkein joka viikko.

Näin tulee menevän uranaisen tai –miehen isoäidin olotila kysyjälle kuitattua. Mummua on käyty katsomassa. Ei ole oltu kylässä hänen kodissaan. Palvelutalon asuntohan ei ole mummun koti. Ja häntä käydään katsomassa. Ei hänen luonaan enää käydä kylässä. Vaikka asunnossa on keittiö, ei tarvitse välttämättä enää jäädä edes kahvikeittoa odottamaan. Katsomisesta selviytyy puolessa tunnissa. Kylässä pitäisi olla pitempään. Ei sitä oikein ole aikaa sellaiseen.  

Kielenkäyttömme muuttuu riippuen minkä ikäisestä ihmisestä puhumme. Muistan kun kerrostalon lapset pihalla aikanaan kysyivät minulta kenen äiti olin. Tuttu nuori nainen totesi, että ensin hän menetti nimensä. Hänestä oli tullut Ainon äiti. Ja sitten hän menetti olkalaukkunsa, ei sinne mahtunut vaipat ja muut vauvan tarvikkeet.

Nyt minulle riittävän tilava olkalaukku. Sinne mahtuvat päiväkoti-ikäisen mehut ja pikkueväät ja muut tykötarpeet. Nimeä ei vielä ole otettu käyttöön. Useimmille olen mummi tai sen ja sen mummi. Se määrittää sosiaalisen asemani. Onneksi meillä sentään vielä käydään kylässä. Varmaan niin kauan kun asun ”oikeassa kodissa”.

Mummina olemisessa on kyllä puolensa. Saa lilliä uimahallissa tai maauimalassa lasten altaassa, missä on lämpimämpi vesi kuin isossa altaassa. Monen vuoden tauon jälkeen on hienoa päästä mukaan päiväkodin ja koulun joulu- ja kevätjuhliin.

Joukon jatkona pääsee Linnanmäelle (mummille ei tarvitse ostaa ranneketta – ei se niihin laitteisiin uskalla mennä). Voi mennä sirkukseen, lasten elokuvia katsomaan ja ennen kaikkea pääsee katsomaan lasten teatteria.

En tiedä tohtisinko mennä ilman neljäsluokkalaista katsomaan Suomenlinnan Robin Hoodia. Ihan oikeasti menisin ilman häntäkin! Niin kiehtovalta etukäteen kuulostaa Ryhmäteatterin kesän uutuus. Eri teattereissa on tarjolla Risto Räppääjää kavereineen ja Eemelin metkutkin ilahduttavat Taaborinvuorella Nurmijärvellä.

Sitten kun olen vielä vanhempi mummi kuin nyt, voisi minua viedä mukanaan aikuisten paikkoihin.  Enää en ihmettele miksi äitini oli tavattoman tyytyväinen kun menimme syyskuisena sunnuntaina rollaattorin turvin käymään tyhjällä Tammelantorilla Tampereella. Matkaa ei ollut kuin muutama sata metriä, mutta arkipäivänä sitä ei tohtinut ihmisvilinässä tehdä.Hän halusi omin silmin nähdä mitä kauppoja oli tunnut vanhojen tilalle torin ympäristössä ja mieltä siellä näytti.

Kesätekemistä meille kaikille eri-ikäisille eri-ikäisten kanssa riittää.

Kesäinen ilonaihe on kasvi- ja kukkamaiden kukoistaminen. Muutaman kerran on pitänyt jo kasvimaatakin kastella. Kukat ovat saaneet vettä useamminkin.

Tällaisen työkalun Enska löysi minulle viime kesänä. Sillä saa hienosti rikkaruohot pois laattojen välistä. Aika raskasta putsaaminen on mutta tehokkaampaa kuin rikkaruohojen nyppiminen käsin.