Mieleenpainuva tapaaminen

Vaikka tämä juttu julkaistaan muutaman päivän sisällä Eläkkeensaaja -lehdessä, en malta olla laittamatta sitä jo tänään teidän kaikkien luettavaksi.

Olin Eila Roineen kotona Tampereen Ojakadulla haastattelemassa häntä jo monta viikkoa sitten. Eila on niin valloittava ihminen, että haastaattelutuokio jäi mieleeni kevään hauskimpana "juttutekona".


EILA ROINE

Miten Eila Roine yhtäkkiä näyttää noin vanhalta? Tamperelaistuttavani oli ehtinyt huolestua ja pohtia, mikä 81-vuotiaalle näyttelijälle on tullut. Vasta kun tuttava oli käynyt katsomassa Tampereen Teatterissa Anna Krogeruksen näytelmän Kuin ensimmäistä päivää, hän ymmärsi mitä oli tapahtunut. Näyttelijä oli lähtenyt teatterin päivänäytöksestä kotiin ”maskit kasvoilla”. Maskeeraajaa ja iso kasa meikkiaineita tarvitaan kun Eila Roineesta saadaan näytelmän 95-vuotias Taimi.

Työn tekeminen on Eila Roineen mielestä virkistävää. Näytteleminen antaa hänelle virtaa ja sen avulla jaksaa paremmin.

-Näyttellä pitää jatkuvasti, ei välttämättä paljon, mutta kumminkin. Taito sammaloituu äkkiä. Ilman töitä juuttuisin kotiin sohvan nurkkaan, katsoisin televisiota enkä lähtisi kauppaankaan, kun miettisin, että kyllä noilla mitä kaapissa on pärjää.   

Eila Roineella on takana työntäyteinen syksy, talvi ja kevät. Elokuussa ensi-iltansa saanutta Kuin ensimmäistä päivää –näytelmää on ehditty esittää lähes sata kertaa. Tammikuussa oli 20 esitystä. Kun näytelmän liput alkoivat mennä ”kuin kuumille kiville”, lisättiin päivänäytöksiä. Nyt liput ovat myynnissä ensi tammikuulle ja useimmat näytökset loppuunmyytyjä. Lisäksi hän on miniänsä Teija Auvisen kanssa kiertänyt eri puolilla Suomea esittämässä näytelmää Grace ja Glorie. Lisäksi vielä Pikku Kakkosen joka keskiviikkoiset juonnot ja muutama elokuvarooli.  

Pikku kakkoseen kolmeksi kuukaudeksi

Alun perin Eila Roine lupautui vuonna 1997 juontamaan kolme kuukautta Pikku Kakkosta. Mutta siitä lähtien on Eila-mummu ilmestynyt kuvaruutuun joka keskiviikkoa. Hän juontaa ohjelmat, mutta kertoilee myös pikku tarinoita ja antaapa jopa hieman ohjeitakin lapsille.
Ensi syksynä Eila-mummu nähdään Pikku Kakkosessa viimeiset kerrat. Tahti on tv-työssäkin tiivistynyt ja nyt Eila antaa itselleen ”lomaa” tästä työstä.

Taannoin kun Eila-mummu vieraili tamperelaiskoululla, tuli kolme poikaa mummun luokse tönien toisiaan. Lopulta rohkein kysyi: ”Miten sinä teet sen?” Minkä? ”Miten sinusta saadaan televisioon niin pieni, kun sinä oikeasti olet suuri?” Eila selitti, että ei hän sitä itse tee, vaan kuvaaja sen tekee. Rohkein pojista oli vakaasti sitä mieltä, että sitähän hän oli yrittänyt kavereilleen koko ajan selittää.



Systeemissä on räjäyttämistä

Kuin ensimmäistä päivää –näytelmässä Eila Roine näyttelee 95-vuotiasta hoitokodin asukasta. Yleisö tulee katsomaan Eilaa ja on taatusti haltioissaan. Niin luontevasti Eila Roine on solahtanut herttaisin ja omanarvontuntoisen Taimin rooliin.
Eila Roineella on kolmen vuoden kokemus äitinsä hoitamisesta tamperelaisissa vanhusten hoitoyksiköissä.  Kun hoitajat eivät ehtineet kunnolla syöttää potilasta, kävivät Eila ja hänen sisaruksensa syöttämässä äitiään.

Sylvi-äiti loukkasi lonkkansa ja siitä kunto heikkeni vähitellen. Sairaalakierrettä kesti kolmisen vuotta. Sinä aikana Eila Roine kertoo oppineensa paljon sairaaloiden käytännöistä, joita potilaan omaisen ei aina ollut helppo ymmärtää. Sylvi Roine kuoli 99-vuotiaana.  

-Emme ollenkaan ymmärtäneet kun äitimme aiottiin siirtää toiseen sairaalaan. Edessä olisi ollut uusien paikkojen, tapojen ja henkilöiden oppiminen. Onneksi saimme hankkeen estettyä. Ystävystyin monen hoitajan kanssa ja minusta he tekevät työssä parhaansa. Kuoleman odotuspaikkojahan nämä vanhusten hoitolaitokset ovat ja paljon niiden systeemeissä oli räjäyttämistä.    

Ajankohtaista asiaa

Kuin ensimmäistä päivää näytelmää on esitetty eri puolilla Suomea: Kajaanissa, Helsingissä, Kouvolassa, Lahdessa. Aihe on ajankohtainen. Tampereen esityksen ensi-ilta oli samana päivänä kun eduskunta äänesti vanhuspalvelulaista.

-Näytelmässä on jokin kosketuskohta, joka koskettaa katsojia. Näytelmässä on pätkätyöläisiä, siviilipalvelumiehiä, maahanmuuttajia, yksinhuoltaja, kehitysvammainen, hoitolaitoksen tuottavuus, ylempää tulevat määräykset – monia eri asioita. Paljolti meidän esityksestämme on kaiketi tullut ilmiö, sitä on päästävä katsomaan.   

Eila Roine on asunut samassa talossa Tampereen keskustassa jo yli neljäkymmentä vuotta. Nyt siellä vierailevat pojat Tommi, Työväen Teatterin ohjaaja ja Janne, Turun Logomon tapahtuma- ja tuotantojohtaja perheineen. Lastenlapsia on kuusi. Uusin tulokas on 1-vuotias Aatu, Eilan lapsenlapsenlapsi.  

Kun Eila-mummu puhuu Pikku Kakkosessa, taapertaa pikku-Aatu kohti telkkaria ja ihastelee tuttua ääntä.

Vuorosanat teettävät enemmän töitä

Vaikka Eila Roine ei ole heittäytynyt eläkeläiseksi, ei hän ihan kaikkia nykyajan ilmiöitä ihastele.

-Ennen ihmiset seurustelivat teatterin lämpiössä ennen esitystä. Nyt he näpräävät äly-puhelimiaan ja tablettejaan. Asiaa on muille kuin lähellä oleville. Käytän itsekin sähköpostia, mutta en ihan ymmärrä että minun pitäisi lukea sitä koko ajan. Välillä tulee pyyntöjä tv-haastatteluihin muutaman tunnin varoitusajalla. En minä nyt salamana enää mihinkään lähde. Moinen elämämeno vain sekoittaa ihmisten pään.

-Moni on kysynyt minulta eikö ole raskasta näytellä kuolevaa ihmistä. Minä näyttelen roolin kuolinpa siinä tai en. En sillä tavalla samaistu roolihenkilööni. Liioin en sure vanhenemista tai vakavaa sairautta. Ehtii sitä surra sitten kun jotain tapahtuu.
Sen verran Eila Roine on ikääntymiselle joutunut antamaan periksi, että näytelmien vuorosanojen opetteleminen vie aikaa enemmän kuin ennen. Etenkin Gracessa ja Gloriessa hänellä paljon vuorosanoja.

Eino Salmelaisen opissa

Näyttelijäperheen tyttärenä Eila Roine ei osannut ajatellakaan muuta ammattia. 18-vuotiaana hänet hyväksyttiin Tampereella Työväen Teatterin johtajan Eino Salmelaisen perustamaan niin kutsuttuun Salmelaisen kouluun.  

-Paljon kovemman koulun olen käynyt kuin teatterikoulun Salmelaisen opissa. Näyttelijän ammatin oppii vain työssä eli näyttelemällä.

Erityisellä lämmöllä Eila Roine muistelee viimeaikaisia elokuvaroolejaan Mika Kaurismäen ohjaamassa Tie pohjoiseen ja Johanna Vuoksenmaan elokuvassa 21 tapaa pilata avioliitto
Tampereella oltiin aikanaan vakaasti sitä mieltä, että Eero Roine lasketti näyttämöllä itse keksimiään repliikkejä kaiken aikaan. Eilan mukaan Eero-isä oli hyvin nokkela ja sanoi repliikkinsä aina niin luontevasti, että katsojien mielestä ne syntyivät juuri sillä hetkellä.

-Vaikka olin hyvin nuori ja kokematon näyttelijä, ymmärsin miten hyvä näyttelijä isä oli. Olemme näytelleet useammassa näytelmässä yhdessä. Muistan kun Aamulehden arvostelija kirjoitti, että ”Eero Roine tyytyi luontevasti olemaan oma itsensä”.


Tampereella kaikki ovat aina käyneet teatterissa - porvarit Tampereen Teatterissa ja työväki Tampereen Työväen Teatterissa. Eila Roineen mielestä tilanne muuttui 1961, kun TTT:ssä näyteltiin Täällä Pohjantähden alla kakkososaa. Työväen Teatterin lippukassa totesi, että nyt herrasväkikin tulee meille. Eila Roine, Turussa syntynyt on pysynyt uskollisena Tampereelle ja Tampere hänelle.   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku