Valehtelijan peruukki Kom-teatterissa
Siinä he ovat Kom-teatterin lavalla Marja Packalén ja
Pirkko Saisio. Edellisen kerran näimme ja koimme yhdessä kertomukset heidän
elämästään kymmenen vuotta sitten. Mitä vuodet ovat muuttaneet tavassa muistaa
tai mitä uutta entiset 60-vuotiaaat ovat nyt 70-vuotiaina valmiita kertomaan
meille uudessa näytelmässä Valehtelijan peruukki.
Nyt näytelmän on tehnyt heidän kanssaan
ohjaaja-käsikirjoittaja Heini Junkkaala. Hän on haastatellut Packalénia ja
Saisiota tuntikaupalla ja koonnut kaikesta hienon, raikkaan ja mukaansatempaavan
näytelmän. Kaikella tapaa on riemullista katsella näytelmää, jossa kaikki
kerrottu on tapahtunut oikeasti ja jonka näyttelijät ovat itse kokeneet. Eikä
missään ole tirkistelyn eikä utelemisen makua.
Edellisellä kerralla päättyneet suhteet ja avioliitto
kirpaisivat esittäjiä selkeästi enemmän kuin nyt. Enää ei pohdita olisiko minun
sittenkin pitänyt tehdä jotain eri lailla. 70-vuotiaalla on taipumus vain
todeta, että niin se meni.
Lavastajana ja puvustaja on ollut K Rasila. Kom-teatterin
lavalla on valkoinen ympyrän muotoinen matala lava. Lavalla on vaatepuissa
erilaisia vaatteita, on lasten vaatteita, miesten vaatteita, naisten vaatteita.
Ensimmäisellä puoliajalla on takana kirkkaan punainen kaunis leninki, joka on
korkeampi kuin kaikki muut.
Vaatepuissa riippuvat vaatteet ovat näyttelijöiden
kanssaeläjiä, ihmisiä, jotka ovat olleet tärkeitä heidän elämässään.
Punapukuinen pitkä nainen on Saision ihailema laulaja Mariza. Pitkä, koska
Saisio on aina pitänyt pitkistä naisista, vähintään 180 senttiä, Marizan
Saision arvelee olevan pidempi.
Tällä kertaa vaatteet ovat iloisemman värisiä kuin
kymmenen vuotta sitten. Silloin päävärinä oli musta – enää se ei ole muistojen
vallitseva väri. On kuin vaatteiden värienkin kautta esittäjät olisivat olleet
armollisempia itselleen.
Esitys on myös hyvin liikunnallinen, samalla kertaa
kaunis ja arkipäiväinen. Heini Junkkaala on taikonut esitykseen ihastuttavan
maagisen ilmapiirin. Elämä kaikkineen on vahvasti läsnä.
Kuva Marko Rantanen
Kommentit
Lähetä kommentti