Valehtelijan peruukki Kom-teatterissa


Siinä he ovat Kom-teatterin lavalla Marja Packalén ja Pirkko Saisio. Edellisen kerran näimme ja koimme yhdessä kertomukset heidän elämästään kymmenen vuotta sitten. Mitä vuodet ovat muuttaneet tavassa muistaa tai mitä uutta entiset 60-vuotiaaat ovat nyt 70-vuotiaina valmiita kertomaan meille uudessa näytelmässä Valehtelijan peruukki.

Nyt näytelmän on tehnyt heidän kanssaan ohjaaja-käsikirjoittaja Heini Junkkaala. Hän on haastatellut Packalénia ja Saisiota tuntikaupalla ja koonnut kaikesta hienon, raikkaan ja mukaansatempaavan näytelmän. Kaikella tapaa on riemullista katsella näytelmää, jossa kaikki kerrottu on tapahtunut oikeasti ja jonka näyttelijät ovat itse kokeneet. Eikä missään ole tirkistelyn eikä utelemisen makua.

Edellisellä kerralla päättyneet suhteet ja avioliitto kirpaisivat esittäjiä selkeästi enemmän kuin nyt. Enää ei pohdita olisiko minun sittenkin pitänyt tehdä jotain eri lailla. 70-vuotiaalla on taipumus vain todeta, että niin se meni.

Lavastajana ja puvustaja on ollut K Rasila. Kom-teatterin lavalla on valkoinen ympyrän muotoinen matala lava. Lavalla on vaatepuissa erilaisia vaatteita, on lasten vaatteita, miesten vaatteita, naisten vaatteita. Ensimmäisellä puoliajalla on takana kirkkaan punainen kaunis leninki, joka on korkeampi kuin kaikki muut.  

Vaatepuissa riippuvat vaatteet ovat näyttelijöiden kanssaeläjiä, ihmisiä, jotka ovat olleet tärkeitä heidän elämässään. Punapukuinen pitkä nainen on Saision ihailema laulaja Mariza. Pitkä, koska Saisio on aina pitänyt pitkistä naisista, vähintään 180 senttiä, Marizan Saision arvelee olevan pidempi.

Tällä kertaa vaatteet ovat iloisemman värisiä kuin kymmenen vuotta sitten. Silloin päävärinä oli musta – enää se ei ole muistojen vallitseva väri. On kuin vaatteiden värienkin kautta esittäjät olisivat olleet armollisempia itselleen.

Esitys on myös hyvin liikunnallinen, samalla kertaa kaunis ja arkipäiväinen. Heini Junkkaala on taikonut esitykseen ihastuttavan maagisen ilmapiirin. Elämä kaikkineen on vahvasti läsnä.    

                                            Kuva Marko Rantanen 
  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku