Espoon Kaupunginteatterin Sanaton rakkaus


Espoon Kaupunginteatterin Sanattomassa rakkaudessa kohtaavat Kuurojen koulussa viittomakieltä käyttävä opettaja ja kuuro oppilas. Tavoitteena on, että oppilas oppisi ainakin lukemaan huulilta tai jopa puhumaan, jolloin vastapuolen ei tarvitsisi osata viittomakieltä.

Yhdysvaltalaisen Mark Medoffin näytelmä on ilmestynyt 1979 eli aikana jolloin kuuroista ja heidän käyttämästään kielestä ajateltiin eri tavalla kuin nyt. Pakollinen huulilta lukutaito tai puhumaan opettelu merkitsee äidinkielen riistämistä kuurolta.

Johanna Freundlich on pitäytynyt ohjaustyössään alkuperäisen näytelmän juoneen ja asenteisiin. Ehkäpä tietynlainen vanhakantaisuus on myös selitys sille minkä takia opettaja (Santeri Kinnunen) tulkitsee sanallisesti kaiken mitä Sarah (valovoimaisen ihastuttava Dawn Jani Birley) viittoo. Näin näytelmästä tulee uuvuttavan pitkä.

Paljonhan näytelmässä on myös yhteiskunnallista sanomaa. Älykäs Sarah on kuuroutensa takia kelvollinen vain siivoojaksi. Kuurojen koulun oppilaat eivät hyväksy sitä, että heitä holhotaan liikaa. Koulun mahtipontinen rehtori (Pertti Sveholm) ei kunnioita kenenkään mielipiteitä. Opettajan ja oppilaan rakkaus on sopimaton.

Hieman valjuksi näytelmässä jäi Jameksen ja Sarahin rakkaus. Tavallaan se oli ymmärrettävää, mutta tavallaan ei. Sen sijaan opettajansa liepeillä roikkuva Lydia, oppilas hänkin ilmaisi tunteensa avoimesti ja estotta. Santeri Kinnunen on roolissaan hyvin uskottava, tunteistaan epävarmana ja toisaalta vakuuttuneena siitä että hän rakastaa oikeaa naista. Dawn Jani Birleyn muuntautumiskyky tulee upeasti esille näytelmän eri käänteissä. Hyvin ansioitunut ja palkittu näyttelijä on maineensa veroinen.

Äidin (Milka Ahlroth) suhde tyttäreen on hyvin etäinen tyttären tahdon mukaisesti. Erilaisuus on tässä tarinassa niin vahvaa että se jopa erottaa perheenjäseniä toisistaan. Onneksi kaikki voi muuttua!
Näytelmän eittämätön ansio on että se kiinnittää huomioita
 kuurouteen ja viittomakieleen. Erilaisuutta on monenlaista, mutta sen ei välttämättä tarvitse olla rajoittavaa. Seuraavaksi Espoon Kaupunginteatteriin voisi ottaa esiintymään Kuurojen oman teatteriryhmän.



                                  Dawn Jani Birley ja Santeri Kinnunen 
                                                                                      Kuva Tommi Mattila

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku