Tyylikäs Harriet Ryhmäteatterissa


Kaksi upseeria ja nuori nainen lähtevät yömyöhään hevosajelulla. Toinen miehistä hevosen selässä, toinen naisen kanssa reessä. Matka ei ole edennyt kovinkaan pitkään, kun toinen miehistä saa surmansa. Itsemurha, vahinkolaukaus, tappo, murha?

Ohjaaja, käsikirjoittaja Milja Sarkola ryhtyi kolmisen vuotta sitten selvittämään mitä oikein oli tapahtunut. Retkellä oli mukana Sarkolan isoisoäiti Harriet Thesleff, jääkärimajuri Olof Lagus ja majuri Nils Ero Gadolin. Jääkäri 25-vuotias Olof Lagus sai surmansa Heinjoen Ristseppälässä. Pataljoonan komentaja oli joukkoineen odottamassa Viipurin valtauksen alkamista.

Sarkolan äiti oli löytänyt sadan vuoden takaa päiväkirjan ja kertonut tyttärelleen siihen asti suvun piirissä vaiennetuista tapahtumista. Milja Sarkolan tutkimuksista on syntynyt tyylikäs ja jännittävä näytelmä Harriet. Ryhmäteatterissa lavalla ovat mukana selvittämässä huhtikuun 1918 tapahtumien kulkua tuttuun tapaan loistava joukko näyttelijöitä: Roosa Söderholm (Harriet Thesleff), Robin Svartström (Ero Gadolin), Minna Suuronen (Harriet Thesleff, kertoja), Pyry Nikkilä (Olof Lagus) ja Santtu Karvonen (useassa roolissa).

Kaisa Rasilan lavastus ja Riitta Röpelisen puvustus täydentävät esitystä hienosti.

Tapahtumista on olemassa monta eri versiota. Sarkola sai kasaan 15 erilaista kertomusta alkaen 1900-luvun sotahistoriikeista ja päätyen Martti Backmannin vuonna 2016 ilmestyneeseen romaaniin Harriet ja Olof. Harriet Thesleff oli hyvin värikäs persoona. Hänen myöhempiin elämänkäänteisiinsä vihjataan näytelmässä monta kertaa. Jälkikäteen tapahtumien selvittämistä on varmasti värittänyt myös Harrietin ensimmäisen aviomiehen osuus vuoden 1918 loppuselvittelyssä. Sotaministeri Wilhelm Thesleff vastasi punavankien teloituksissa ja leirityksissä.    

Sarkola kertoo kokeneensa jopa vihaa, kun hän on lukenut kaikkea mitä Harriet Thesleffistä on kirjoitettu. Monen tulkinnan mukaan kaunis, omapäinen nainen oli saanut Olof Laguksen pään sekaisin ja saman tunteen vallassa oli myös kohtalokkaalla retkellä mukana ollut Ero Gadolin.

Etukäteen tuntui hämmentävältä, että puolessa toista tunnissa kerrotaan 15 eri versiota tapahtumasta, jonka oikeaa kulkua ei kukaan vieläkään ole saanut selville. Häkellyttävää on taas kerran havaita miten sitkeästi monet mielikuvat vuoden 1918 tapahtumista ovat mielessä. Se joka oli paha minun mielestäni vuosikymmeniä sitten, on paha edelleen, vaikka en mitenkään kykene selvittämään mistä mielikuvani ja asenteeni ovat kotoisin.

Harriet pakottaa ajattelemaan miten pienistä sattumista monet asiat ovat kiinni. Ryhmäteatterin esityksen intensiivinen ote ja tunnelma vangitsi katsojan seuraamaan herkeämättä mitä nyt kerrotaan ja miten kerrotaan. Teatterikevään helmiä!     


                                           
                                             Pyry Nikkilä, Roosa Söderholm ja taustalla
                                             Robin Svartström
                                                                      Kuva Mitro Härkönen 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Vanhanaikaista kodinhoitoa