Tyylikäs Harriet Ryhmäteatterissa
Kaksi
upseeria ja nuori nainen lähtevät yömyöhään hevosajelulla. Toinen miehistä hevosen
selässä, toinen naisen kanssa reessä. Matka ei ole edennyt kovinkaan pitkään,
kun toinen miehistä saa surmansa. Itsemurha, vahinkolaukaus, tappo, murha?
Ohjaaja,
käsikirjoittaja Milja Sarkola ryhtyi kolmisen vuotta sitten selvittämään mitä
oikein oli tapahtunut. Retkellä oli mukana Sarkolan isoisoäiti Harriet
Thesleff, jääkärimajuri Olof Lagus ja majuri Nils Ero Gadolin. Jääkäri 25-vuotias
Olof Lagus sai surmansa Heinjoen Ristseppälässä. Pataljoonan komentaja oli
joukkoineen odottamassa Viipurin valtauksen alkamista.
Sarkolan
äiti oli löytänyt sadan vuoden takaa päiväkirjan ja kertonut tyttärelleen
siihen asti suvun piirissä vaiennetuista tapahtumista. Milja Sarkolan
tutkimuksista on syntynyt tyylikäs ja jännittävä näytelmä Harriet. Ryhmäteatterissa
lavalla ovat mukana selvittämässä huhtikuun 1918 tapahtumien kulkua tuttuun
tapaan loistava joukko näyttelijöitä: Roosa Söderholm (Harriet Thesleff), Robin
Svartström (Ero Gadolin), Minna Suuronen (Harriet Thesleff, kertoja), Pyry
Nikkilä (Olof Lagus) ja Santtu Karvonen (useassa roolissa).
Kaisa Rasilan lavastus ja Riitta Röpelisen
puvustus täydentävät esitystä hienosti.
Tapahtumista
on olemassa monta eri versiota. Sarkola sai kasaan 15 erilaista kertomusta
alkaen 1900-luvun sotahistoriikeista ja päätyen Martti Backmannin vuonna 2016
ilmestyneeseen romaaniin Harriet ja Olof. Harriet Thesleff oli hyvin värikäs
persoona. Hänen myöhempiin elämänkäänteisiinsä vihjataan näytelmässä monta
kertaa. Jälkikäteen tapahtumien selvittämistä on varmasti värittänyt myös Harrietin
ensimmäisen aviomiehen osuus vuoden 1918 loppuselvittelyssä. Sotaministeri
Wilhelm Thesleff vastasi punavankien teloituksissa ja leirityksissä.
Sarkola kertoo
kokeneensa jopa vihaa, kun hän on lukenut kaikkea mitä Harriet Thesleffistä on
kirjoitettu. Monen tulkinnan mukaan kaunis, omapäinen nainen oli saanut Olof
Laguksen pään sekaisin ja saman tunteen vallassa oli myös kohtalokkaalla
retkellä mukana ollut Ero Gadolin.
Etukäteen tuntui
hämmentävältä, että puolessa toista tunnissa kerrotaan 15 eri versiota tapahtumasta,
jonka oikeaa kulkua ei kukaan vieläkään ole saanut selville. Häkellyttävää on
taas kerran havaita miten sitkeästi monet mielikuvat vuoden 1918 tapahtumista
ovat mielessä. Se joka oli paha minun mielestäni vuosikymmeniä sitten, on paha
edelleen, vaikka en mitenkään kykene selvittämään mistä mielikuvani ja
asenteeni ovat kotoisin.
Harriet pakottaa
ajattelemaan miten pienistä sattumista monet asiat ovat kiinni. Ryhmäteatterin
esityksen intensiivinen ote ja tunnelma vangitsi katsojan seuraamaan
herkeämättä mitä nyt kerrotaan ja miten kerrotaan. Teatterikevään helmiä!
Pyry Nikkilä, Roosa Söderholm ja taustalla
Robin Svartström
Kuva Mitro Härkönen
Kommentit
Lähetä kommentti