Marat/Sade Espoon Kaupunginteatterissa



Marat/Sade on kevään kiitetyimpiä teatteriesityksiä. Ensin oli Juha Hurmeen ohjaama Marat/Sade Teatteri Universumissa viime syksynä. Kolme ruotsinkielistä vapaata teatteria – Klockriketeatern, Sirius Teatern ja Teater Metsola - oli koonnut voimansa ja saanut aikaan huikean, raikkaan, uusia tuulia puhaltavan esityksen.   

Nyt mainetta niittänyt näytelmä nähdään Espoon Kaupunginteatterissa suomen kielisenä esityksenä. Samat näyttelijät, sama ohjaaja, lavastus. valo- ja pukusuunnittelu. Kieli vain on toinen. Käännös vuodelta 1964 on Mikko Kilven käden jälkeä.  

Saksalaissyntyinen, Ruotsissa pitkään elänyt kirjailija Peter Weiss (1916 – 1982) nousi maailmanmaineeseen Marat/Sade -näytelmällään. Näytelmän kantaesitys oli Berliinissä 1964.  Näytelmässä eletään Ranskan vallankumouksen jälkeisiä kuohuvia vuosia. Keskeisinä henkilöinä jakobiinien vallankumoussankari Jean-Paul Marat ja sadismille nimensä antanut ranskalainen aristokraatti, filosofi ja kirjailija markiisi de Sade. Ollaan mielisairaalassa, jossa potilaat valmistelevat näytelmää, jonka aiheena on Marat´n kuolema ja siihen johtaneet historialliset tapahtumat. Harjoituksia ohjaa de Sade, joka itsekin on Charentonissa potilaana.
Päähenkilöiden välinen pohdinta ja sanallinen kikkailu ja kilpailu on näytelmässä keskiössä. Hurmeen ohjaamana koko esitys on vauhdikas, yllätyksellinen ja syvällinenkin teatterileikki. Kaiken koheltamisen ja uskomattomien tapahtumakäänteiden lomassa pohditaan vallankumouksen ja demokratian syvintä olemusta.
Mielisairaalassa kun ollaan kaikki on mahdollista, niin syvällinen kuin hauskakin. Näyttelijäjoukko on koottu kolmesta eri ryhmästä ja nyt tuntuu kuin he olisivat puhaltaneet samaan hiileen monta kertaa. Markiisi se Sadena Paul Olin ja Jean Paul Marat,n roolissa Carl Alm pääsevät tietysti loistamaan ylinnä. Esityksen koossa pitävänä tekijänä on Minna Tarvaisen ja Martin Åkessonin musiikki. Ja tietysti mukana on kylpyamme, jossa Marat hyvin mielellään oleilee.
Näytelmän kiittämiseen ja kehumiseen on helppo yhtyä.   
                                           
                                                                          Kuva Raisa Kilpeläinen 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku