Kom-Teatterin huikea Veriruusut


Kom-teatterin huikea Veriruusut

Vuosi 1918 on teatterikevääni päällimmäinen teema. Tampereella näin Tampereen Teatterin 1918 Teatteri taistelussa ja Työväen Teatterissa Tytöt 1918. Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä menee täysille katsojille Suomen hauskin mies. 

Tampereen Työväen Teatterin Tytöt 1918 perustuu Anneli Kannon romaaniin Veriruusut. Samasta romaanista on tehty näytelmä myös Helsingin Kom-teatteriin. Ohjaaja Lauri Maijalan johdolla eletään ja ollaan keskellä todellista luokkataistelua Valkeakoskella.  Nuoret tytöt eivät halua jäädä sivusta katsomaan miten työväenyhdistyksen väki ryhtyy ajamaan työväen asiaa.

Näytelmän tunnelma on huikea. Paperitehtaan koneet jauhavat, taistelulaulut kaikuvat, nuoret rakastuvat ja ihastuvat, vanhempi väki epäilee ja pelkää jo etukäteen pahinta. 

Tyttöjen tie sotilaaksi alkaa housuista. Niiden jalkaan vetäminen on iso asia. Onneksi Hilja osaa ommella ja hänellä on ompelukonekin - Singer. Kun sotilaan ulkoasu on saatu kuntoon, on opeteltava kiväärin käyttöä. Senkin tytöt oppivat. Nuorten naisten välinen ystävyys ja solidaarisuus tulee näytelmässä hyvin esille. Tytöistä kasvaa muutamassa viikossa naisia.

Markku Pätilän lavastus ja Jani Rapon äänimaailma kantavat kantavat tarinaa eteenpäin hienosti. Näyttelijäjoukko on yhtenäinen ja uskottavat. Illan ”tähti” on Ursula Salo, kahden nuoren punakaartilaisen äitinä ja ennen muuta tehtaan yököttävänä pikkupomona. 

Ohjaaja Lauri Maijalan sanoo käsiohjelmassa:” Meidän on heidät muistettava… Ei punaisina, ei valkoisina vaan ihmisinä”. Se onnistuu näytelmässä hienosti. Näytelmä antaa näkökulman tähän muistamiseen. Elämän loppuminen ennen kuin se on oikein alkanutkaan, pakottaa pohtimaan oliko kaiken mentävä niin kuin se meni. Kaiketi oli!  


 
Ohjaaja Lauri Maijan ihailijat Leena-Maija ja Lisa 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Huippuosaaja