Kom-Teatterin huikea Veriruusut
Kom-teatterin
huikea Veriruusut
Vuosi 1918 on teatterikevääni päällimmäinen teema. Tampereella näin Tampereen Teatterin 1918 Teatteri taistelussa ja Työväen Teatterissa Tytöt 1918. Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä menee täysille katsojille Suomen hauskin mies.
Tampereen Työväen Teatterin Tytöt 1918 perustuu Anneli Kannon romaaniin Veriruusut. Samasta romaanista on tehty näytelmä myös Helsingin Kom-teatteriin. Ohjaaja Lauri Maijalan johdolla eletään ja ollaan keskellä todellista luokkataistelua Valkeakoskella. Nuoret tytöt eivät halua jäädä sivusta katsomaan miten työväenyhdistyksen väki ryhtyy ajamaan työväen asiaa.
Vuosi 1918 on teatterikevääni päällimmäinen teema. Tampereella näin Tampereen Teatterin 1918 Teatteri taistelussa ja Työväen Teatterissa Tytöt 1918. Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä menee täysille katsojille Suomen hauskin mies.
Tampereen Työväen Teatterin Tytöt 1918 perustuu Anneli Kannon romaaniin Veriruusut. Samasta romaanista on tehty näytelmä myös Helsingin Kom-teatteriin. Ohjaaja Lauri Maijalan johdolla eletään ja ollaan keskellä todellista luokkataistelua Valkeakoskella. Nuoret tytöt eivät halua jäädä sivusta katsomaan miten työväenyhdistyksen väki ryhtyy ajamaan työväen asiaa.
Näytelmän
tunnelma on huikea. Paperitehtaan koneet jauhavat, taistelulaulut kaikuvat,
nuoret rakastuvat ja ihastuvat, vanhempi väki epäilee ja pelkää jo etukäteen
pahinta.
Tyttöjen tie sotilaaksi alkaa housuista. Niiden jalkaan vetäminen on iso asia. Onneksi Hilja osaa ommella ja hänellä on ompelukonekin - Singer. Kun sotilaan ulkoasu on saatu kuntoon, on opeteltava kiväärin käyttöä. Senkin tytöt oppivat. Nuorten naisten välinen ystävyys ja solidaarisuus tulee näytelmässä hyvin esille. Tytöistä kasvaa muutamassa viikossa naisia.
Tyttöjen tie sotilaaksi alkaa housuista. Niiden jalkaan vetäminen on iso asia. Onneksi Hilja osaa ommella ja hänellä on ompelukonekin - Singer. Kun sotilaan ulkoasu on saatu kuntoon, on opeteltava kiväärin käyttöä. Senkin tytöt oppivat. Nuorten naisten välinen ystävyys ja solidaarisuus tulee näytelmässä hyvin esille. Tytöistä kasvaa muutamassa viikossa naisia.
Markku
Pätilän lavastus ja Jani Rapon äänimaailma kantavat kantavat tarinaa eteenpäin
hienosti. Näyttelijäjoukko on yhtenäinen ja uskottavat. Illan ”tähti” on Ursula
Salo, kahden nuoren punakaartilaisen äitinä ja ennen muuta tehtaan yököttävänä
pikkupomona.
Ohjaaja Lauri
Maijalan sanoo käsiohjelmassa:” Meidän on heidät muistettava… Ei punaisina, ei
valkoisina vaan ihmisinä”. Se onnistuu näytelmässä hienosti. Näytelmä antaa näkökulman tähän muistamiseen. Elämän loppuminen ennen kuin se on oikein alkanutkaan, pakottaa pohtimaan oliko kaiken mentävä niin kuin se meni. Kaiketi oli!
Ohjaaja Lauri Maijan ihailijat Leena-Maija ja Lisa
Kommentit
Lähetä kommentti