1918 ja Tampereen teatterit
Tampereen Teatterissa taistellaan rohkeasti
Tampere oli keskeinen paikka vuoden 1918 sisällissodassa.
Kaupunki jäi sodan alkaessa punaisten käsiin. Tampereen Teatteri oli perustettu
1904 ja helmikuussa 1913 Teatteritalo vihittiin juhlavasti käyttöön. Viiden
vuoden kuluttua Teatteritalo on Tampereen punaisten tärkeä tukikohta. Sen
ravintolasta käsin muonitetaan niin kaartilaisia kuin venäläisiä sotilaita.
Sokkeloinen teatterirakennus tarjoaa monenlaisia piilopaikkoja.
Tampereella molemmat kaupungin isot teatterit ovat
tarttuneet vuoden 1918 sisällissodan tarjoamaan aineistoon. Tampereen Teatteri
on valjastanut suuren osan henkilökunnastaan mittavaan hankkeeseen.
Lisäjoukkoja on saatu Tampereen yhteiskoulun lukion opiskelijoista.
Eeva-Elina Lyytikäinen on historiantutkija Tuomas Hopun
kanssa kirjoittanut koskettavan ja hienon näytelmän 1918 Teatteri Taistelussa.
Aloitin eläytymisen vuoden 1918 tapahtuminen Tampereen
Teatterin tunnin mittaisella Teatterikierros 1918:lla. Kiersimme oppaan avulla
sokkeloisessa teatterirakennuksessa. Ja saimme kattavan kuvan niin sodan syistä
– pienimpiä ei ollut punakaartin maksama 15 markan päiväpalkka ruoan lisäksi –
ja sen kulusta.
Teatterirakennuksella oli keskeinen rooli Tampereen
taisteluissa. Vasta aivan sodan viime vaiheissa punakaartilaiset siirtyivät
Teatteritalosta vastapäiselle Raatihuonelle. Kun punaiset olivat antautuneet,
koottiin Keskustorilla näiden kahden rakennuksen väliin tuhatmäärin vankeja.
Heitä seisotettiin torilla kaksi vuorokautta ilman ruoka ja juomaa.
Takaisin tähän päivään ja teatteriin. Oli puoli tuntia
aikaa näytelmän alkuun, kun teatterin ala-aulassa jo kaikuivat taistelulaulut,
punaiset banderollit oli ripustettu paikoilleen ja ilma säkenöi tulevista
tapahtumista. Oli selvää että olimme keskellä työväenliikkeen taistelua. Vaikka
ensimmäiset kaartilaisten harjoitukset käytiin näyttämöllä luudat kädessä ei se
eläytymistä haitannut.
Välillä näytelmässä oltiin teiskolaisessa maalaistalossa,
välillä Tampereen teknillisellä opistolla, lähikaduilla ja Hämeensillalla.
Näyttämöllä taistelivat Kullervo Manner (Markku Thure), Huugo Salmela (Matti
Hakulinen), Aarne Orjatsalo (Antti Tiensuu), everstiluutnantti Georgi Bulatsel
(Ville Haapalo). Näyttelijä Jalmari Rinne (Ville Majamaa) vetäytyi
näyttelijätovereittensa kanssa Hälläpyörään opettelemaan roolejaan.
Näyttämöllä rakastettiin, kuoltiin, haavoituttiin,
uskottiin uudenlaiseen tulevaisuuteen, pelättiin, petyttiin ja riemuittiin.
Selkeästi kävi ilmi että punaisten puolella sodan johtaminen oli huonoissa
kantimissa, valkoiset voittajat olivat tulossa vääjäämättä.
Näytelmän toisessa osassa käytettiin hyväksi videota. Tampereen
valtaus eli valkoisten tulo vyöryi katsojien tietoisuuteen kuvina ja ääninä.
Näyttämölle tampaistiin katsomostakin lisäväkeä.
Näytelmän intensiivinen tunnelma oli käsin kosketeltava.
Alun voiton riemu hupeni vähitellen. Anna-Elina Lyytikäinen oli ottanut mukaan
paljon myös kaartilaisten heikkouksia, viina maistui, rintamataistelut ei.
Sodan loppuselvittelyt jäivät tämän tarinan ulkopuolelle. Hyvä niin.
Kaiken kaikkiaan uljas ja kunnianhimoinen esitys. Tämän
näytelmän nähtyään ymmärtää miksi joku meistä puhuu punakapinasta, toinen
kansalaissodasta ja kolmas nyttemmin viralliseksi hyväksytystä sisällissodasta.
Tampereen Työväen Teatterin Tytöt 1918
Tampereen Työväen Teatterissa uskotaan musikaalin voimaan.
Naiskaartilaisten tarina kerrotaan TTT:ssä tanssin, musiikin ja laulun keinoin.
Amurissa asuvat puuvillatehtaan tytöt haluavat päästä mukaan taisteluun. Heille
ei riitä tavalliset naisten huoltotehtävät.
Näytelmän keskiössä on naiskaartin komentaja (Petra
Karjalainen) ja joukko nuoria tyttöjä ja naisia. Työläisnaisille on iso askel
pukeutua housuihin ja vielä isompi on kivääriin tarttuminen. Taistelutahtoa ei
heiltä puutu. Muutamaa vetää sotaan mukaan rakkaus.
Tampereella on vuosikaudet puhuttu Pispalan naiskaartista.
Tampereella on ollut kaksi muutakin naiskaartin komppaniaa. Kaiken kaikkiaan
naiskaarteja oli 30 eri puolilla Suomea ja niissä noin 2 600 tyttöä ja
naista.
Tytöt 1918 perustuu Anneli Kannon romaaniin Veriruusut. Musikaalin
käsikirjoituksen on tehnyt ohjaaja Sirkku Peltola, laulujen sanat Heikki Salo,
sävellykset Eeva Kontu ja koreografia Marjo Kuusela.
Esitys oli soljuva, iskevä ja tarinansa hyvin kertova.
Mutta kaiken nykyaikaistamisen jalkoihin jäi se aatteen palo, joka selkeästi on
vallannut monen nuoren mielen. Toivo paremmasta tulevaisuudesta, lupaus
kaikesta mitä ei vielä elämässä ole, se tehoaa. Aate vain jäi jalkoihin. Naiset
olivat rohkeita eikä heidän kiihkoaan päästä sotaan mukaan pystynyt estämään
mikään. Mahdollisuus kostaa kärsimänsä vääryys oli myös riittävä motiivi lähteä mukaan.
Tosikkomaiselta tuntuu väittää että musikaali saattaa vetää
”mutkat suoraksi” tässä tapauksessa. Aiheen parissa ei ole tarpeen kenenkään
tuntea oloaan mukavaksi. Musikaalin juonen käänteet on myös yksinkertaistettu
niin että ilman pohjatietoja tapahtumia oli varmaan hankala seurata ja
ymmärtää.
Luvassa on parin viikon päästä Kom-teatterissa Lauri Maijan
ohjaama Veriruusut.
Kommentit
Lähetä kommentti