Ryhmäteatterin Äitisi, Klytaimestrassa paneudutaan antiikin draamaan. Minna Lund on muokannut kiehtovan, oudon ja hämmentävän näytelmän Elektra-myytistä. Kaiken taustana ja tapahtumapaikka on ihastuttavan vaaleanpunainen keittiö viehkeissä raameissa. Keittiön perällä äiti Klytaimestra valmistaa perheelleen perinteistä trippa alla romana -sisälmyspataa. Minna Suuronen kokkaavana äitinä on parempi kuin parhainkaan tv-kokki. Ruoan valmistamisella ei sinänsä ole pakollista yhteyttä Klytaimestran kohtaloon. Mutta ikiaikaisesti äidit ovat huolehtineet lastensa ja miestensä ruoasta. Elektra-myytin mukaan Elektra rakastaa isäänsä Agamemnonia ylenpalttisesti. Äiti on synnytettyään tyttärensä vakuuttanut tälle, ettei hän koskaan päästä tyttärestään irti. Klytaimestra aloittaa suhteen Aigisthoksen kanssa. Yhteistuumin he surmaavat sodasta palaavan Agamemnonin. Elektra ei jää veljensä Oresteksen kanssa sivusta seuraamaan äitinsä uutta elämää, vaan he surmaavat äidin ja tämän rakastajan. Ryhm...
Q-teatterin Suliko on syksyn teatteritapaus. On Pirkko Saision kirjoittama romaani Suliko, Q-teatterin ilmiömäinen näyttelijäjoukko ja teatteritekniikan taitajat sekä katsojat, jotka ovat tulleet kokemaan unohtumatonta, tasokasta ja oivaltavaa teatteria. Emmekä pettyneet. Ohjaaja Juho Mantere joukkioineen oli taikonut ilmapiirin, jossa hirmuvaltias Stalinin (1878-1953) elämän viimeinen yö paljasti millainen ihminen diktaattori saattoi olla. Tunnelmaan viritti siirtyminen lämpiöstä mahtavan Stalin-veistoksen alta katsomoon. Näyttämöllä on käynnissä mahtavat bileet, jotka enteilevät illan kulkua. Katsojaa ei päästetä helpolla. Eikä näyttelijöitäkään (Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Miro Lopperi ja Samuli Niittymäki). Näytelmän ensi-illan jälkeen Stalinia esittävän Elinä Knihtilän loukkaama käsi on saanut melkein enemmän huomiota, kuin upea näytelmä ja upea Knihtilä. Ei siinä mitään kummallista ole että Stalinin toinen käsi on lepositeessä. Ei kä...
Svenska Teaternin Amos A. näytelmää katsoessa opin, että Amos Anderson oli liikemies, lehden kustantaja, kulttuurivaikuttaja ja taidemesenaatti, mutta hän oli myös teatterin suuri ystävä ja ohjasi myös itse esityksiä Svenska Teaterniin. Teatteri saattoi olla Amokselle henkireikä kaiken johtamisen ja yrittämisen ohella. Näytelmässä Andersonin suhde teatterinjohtaja Nicken Rönngreniin (Riko Eklundh) oli hyvin tärkeä ja läheinen. Kari Heiskasen ohjaama näytelmä on hyvin moniulotteinen ja pystyy hyvin tuomaan esille Gunilla Hemmingin kattavan käsikirjoituksen asiat. Sen lisäksi että näytelmä valottaa hyvin Amos A:n persoonallisuutta, se pureutuu myös etenkin 1930-luvun yhteiskuntamme tapahtumiin ja suomenruotsalaisuutta uhkaaviin ilmiöihin. Kysymys joka vääjäämättä aina esitetään Andersonista puhuttaessa: pitikö hän enemmän miehistä kuin naisista. Näytelmässäkin Amos kertoo selkeästi ettei hän mene koskaan naimisiin eikä halua lapsia. Hän pelkäsi että hänen veljiensä mielisa...
Kommentit
Lähetä kommentti