On Halloween, pyhäinpäivä, kekri ja perjantai. Sen verran jäi Amerikasta matkaan Halloween kokemuksia, että se on mukana Mäkelänrinteen pukuhuoneessa ja keittiössä.
Tulehtunut peukalo ja turmeltunut kynsi Yli kaksikymmentä vuotta meni ilman sen kummempaa. Säästinpähän kynsilakoissa kun ei tarvinnut käyttää kynsilakkaa kuin yhdeksään sormeen. Sitten alkoi peukalo vähitellen oireilla. Iho halkesi talvipakkasilla, oli kipeä ja hankala. Ylen terveysasemalla yrittivät hoitaa parhaansa mukaan. Kirjoittaessa sormia tarvitaan koko ajan ja kaikessa muussakin puuhailussa peukalo on tuiki tarpeellinen. Viitisen vuotta sitten peukalo ärtyi aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Lika meni kynnen alle, se tulehtui ja oli kipeä. Välillä en suostunut uskomaan että yhden pienen kynnen takia joutuu kipristelemään kivusta yölläkin. Kului kertakäyttöhanskoja ja puuvillahansikkaita kun suojasin peukaloani. Sisareni oli vakaasti kynnen poisoton kannalla. Joka toinen Pitäjänmäen terveysaseman lääkäri kannatti pois ottamista, joka toinen vastusti. Kerran oli varattuna leikkausaikakin, mutta joko m
Helsingin Kaupunginteatterin musikaali Niin kuin taivaassa on kaikilta osin juuri sitä teatteria, mitä nyt on ilo nähdä, kun vihdoin ja viimeinen katsomoihin saa ottaa väkeä – voimassa olevien rajoitusten mukaan tietysti. Harmitti esityksen päätyttyä, kun aplodit eivät millään kuulostaneet niin mahtavilta kuin haluisi. Meitä katsojia oli liian vähän. Olimme nähneet hiotun, mieltä lämmittäväni ja kauniin esityksen. Niin kuin taivaassa oli alun alkaen elokuva (2004). Elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Kay Pollak oivalsi, että samasta aiheesta voisi tehdä musikaalin. Laulujen sanat ovat Carin Pollakin ja Fredrik Kempen käsialaa. Meillä Niin kuin taivaassa on nähty ensimmäisenä Svenska Teaternissa 2009 ja sen jälkeen sitä on esitetty eri teattereissa. Uuden esityksen alku on peräisin Tukholmasta, missä musikaalin ohjaaja ja Lilla Teaternin taiteellinen johtaja Jacob Höglund näki esityksen ja oivalsi heti: tämän haluan tehdä. Avukseen hän sai käsikirjoituksen suomentajaksi Aino Piirola
Teatterin ystävänä olen kipuillut kuukausikaupalla. Vaikka nähtävissä on ollut hyviä striimattuja esityksiä, on ollut ikävä oikeaa teatteria. Kaiken aikaa on myös harmittanut teattereiden, konserttien ja erilaisten tapahtumien ja näyttelyjen takia. Viime syksyn teatteriesitykset oli hoidettu huolella ja niin suurella varovaisuudella kuin suinkin, mutta sulku tuli ja pysyi. Nyt tilanne on hieman muuttunut. Ihastuin kun näin että Vantaan Näyttämöllä näytellään. Varasin välittömästi liput esitykseen Viisi naista kappelissa. Olen nähnyt Arto Seppälän kirjoittaman näytelmän Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa. Mikko Majanlahden ohjaamaa näytelmää esitettiin Tampereella kuusi vuotta, välillä isollakin näyttämöllä. Anoppina oli Sylvi Salonen ja sen on jäänyt hyvin mieleen. Näytelmässä olivat mukana myös Eila Roine, Sirkka Lehto, Marja-Sisko Aimonen ja Raili Veivo. Mileen jäi sekin mitä sisareni sanoi kun poistuimme teatterista. Hän kertoi ratkaisseensa millä perusteella olen vali
Kommentit
Lähetä kommentti