Ihastuttava Kaunotar ja hirviö ja kallis leivos
Baletti on minulle aika vieras laji. Kansallisoopperassa olen muutaman kerran päässyt ihailemaan upeiden tanssijoiden huimia hypyn kaaria tai huippuballerinnojen sulokasta liikehdntää. Näitä molempia on kosolti tarjolla Kansallisoopperan Kaunottaressa ja hirviössä. Vilpittömästä rakkaudesta kertova tarina kerrotaan baletin keinoin hienossa lavastuksessa ja kauniin musiikin siivittämänä.
Hirviö ei onneksi ollut hirviö, vaan omalaatuisen tai'an vangiksi joutunut nuorukainen, joka kohtelee linnaansa joutunutta Kaunotarta kunnioittavasti ja hyvin pian myös rakastavasti. Tytön vastarinta murtuu vähitellen. Tarinan eteenpäin viemiseen tarvitaan kissoja, jäniksiä, tuulen henkiä, nymfejä ja fauneja, yön varjoja ja ruusuja.
Näyttämöllä on esiintyjiä melkein "pilvin pimein". Pienet balettikoululaisetkin saavat kokemusta isolla näyttämöllä esiintymisestä. Esityksiä on 14 ja niissä vuorottelee kolme pääparia. Ilmeisesti yhden esityksen läpivieminen on fyysisesti rankka kokemus vai halutaanko vain varmistaa että aina on otettavasti hyvässä vedossa oleva pari esitykseen.
Karla, 10 vuotta oli välillä hieman kyllästynyt kun tarina ei edennyt, vaan kohtaukset venyivät turhan pitkiksi. Itsekin olen valmis myöntämään että tiiviimpi esitys olisi ollut enemmän mieleeni. Sinänsä 2,5 tuntia ei ole pitkä, mutta verkkaisuus häiritsi, kun sitten välillä näyttämölle riensivät komeita hyppyjä tekevät nuoroukaiseet ja meno muuttui samalla konkreettiseksikin vauhdikkaaksi.
Viime talvena näimme Oopperassa umikuningattaren. Sen taikavoima ei ole hellittänyt vieläkään. Esityksessä oli kertoja ja se teki kaiken paljon läheisemmäksi. Silti tarinan taika säilyi.
Ne kalliit väliaikatarjoilut
Suomen Kansallisteatterissa törmäsin kummalliseen tilanteeseen. Ystävättäreni osti näytelmän käsiohjelman lippukassasta, koska haimme sieltä liput ennen näytöstä. Ohjelma maksoi 3 euroa. Samaa ohjelmaa myytiin kahvipisteessa ja se maksoi 5 euroa.
Isoisssa teattereissa ja muissakin tapahtumissa väliaikatarjoilua ei enää hoida teatteria tai ooppera tai tilaisuuden järjestä itse, vaan yleensä iso ravitsemusliike. Hinnoittelu on sitten sen mukaista eli isoa. Kahvi ja leivos kahdelle väliajalla etukäteen tilanttuna maksaa useimmissa paikoissa 20 euroa. Minkä takia?
Vikahan on meissa ostajissa. Miksi ostamme vaikka ymmärrämme että hinta on todella väärä. Kate eli myyntivoitto on huikea. Tuttavani kertoikin ystäviensä lapsesta, joka sai hoidettavakseen Aleksanterin teatterin kahvilan. Katteet ovat hulppeat. Käsiohjelman myynnistäkin tulee melkoiset voitot.
Miksi rahankäytöllä välillä ei ole mitään väliä. Kun ensin teatteria/konsertti/oopperalippu on maksanut paljon, niin sitten väliaikatarjoilua saa maksaa paljon. Eikä silläkään ole mitään väliä mitä käsiohjelma maksaa. Kun kerran vietämme iltamme näin, niin maksuilla ei ole väliä.
Onneksi on toiselaisiakin paikkoja. Kom-teatterissa tuoksuu heti ulko-ovella vastaleivottu korvapuusti. Sen ja teen tai kahvin saa muutamalla eurolla. Hyvät tarjottavat löytyy niin Q-teatterista, Teatteri Jurkasta, Teatteri Avoimista Ovista tai Ryhmäteatterista kohtuuhinnalla. He hoitavat kahvilan itse, sitä ei ole kilpailutettu eikä annettu Sodexolle tai Palmialla tai jollekin muutta isolle toimijalle.
Teatteri Hevosenkengässä tarjoilu on hoidettu oivallisesti. Lipun hintaan sisältyy lapsille Ville Vallaton jäätelöpuikko ja aikuinen saa kahvia tai teetä. Jätskin voi syödä joko ennen esitystä tai sen jälkeen.
Hirviö ei onneksi ollut hirviö, vaan omalaatuisen tai'an vangiksi joutunut nuorukainen, joka kohtelee linnaansa joutunutta Kaunotarta kunnioittavasti ja hyvin pian myös rakastavasti. Tytön vastarinta murtuu vähitellen. Tarinan eteenpäin viemiseen tarvitaan kissoja, jäniksiä, tuulen henkiä, nymfejä ja fauneja, yön varjoja ja ruusuja.
Näyttämöllä on esiintyjiä melkein "pilvin pimein". Pienet balettikoululaisetkin saavat kokemusta isolla näyttämöllä esiintymisestä. Esityksiä on 14 ja niissä vuorottelee kolme pääparia. Ilmeisesti yhden esityksen läpivieminen on fyysisesti rankka kokemus vai halutaanko vain varmistaa että aina on otettavasti hyvässä vedossa oleva pari esitykseen.
Karla, 10 vuotta oli välillä hieman kyllästynyt kun tarina ei edennyt, vaan kohtaukset venyivät turhan pitkiksi. Itsekin olen valmis myöntämään että tiiviimpi esitys olisi ollut enemmän mieleeni. Sinänsä 2,5 tuntia ei ole pitkä, mutta verkkaisuus häiritsi, kun sitten välillä näyttämölle riensivät komeita hyppyjä tekevät nuoroukaiseet ja meno muuttui samalla konkreettiseksikin vauhdikkaaksi.
Viime talvena näimme Oopperassa umikuningattaren. Sen taikavoima ei ole hellittänyt vieläkään. Esityksessä oli kertoja ja se teki kaiken paljon läheisemmäksi. Silti tarinan taika säilyi.
Ne kalliit väliaikatarjoilut
Suomen Kansallisteatterissa törmäsin kummalliseen tilanteeseen. Ystävättäreni osti näytelmän käsiohjelman lippukassasta, koska haimme sieltä liput ennen näytöstä. Ohjelma maksoi 3 euroa. Samaa ohjelmaa myytiin kahvipisteessa ja se maksoi 5 euroa.
Isoisssa teattereissa ja muissakin tapahtumissa väliaikatarjoilua ei enää hoida teatteria tai ooppera tai tilaisuuden järjestä itse, vaan yleensä iso ravitsemusliike. Hinnoittelu on sitten sen mukaista eli isoa. Kahvi ja leivos kahdelle väliajalla etukäteen tilanttuna maksaa useimmissa paikoissa 20 euroa. Minkä takia?
Vikahan on meissa ostajissa. Miksi ostamme vaikka ymmärrämme että hinta on todella väärä. Kate eli myyntivoitto on huikea. Tuttavani kertoikin ystäviensä lapsesta, joka sai hoidettavakseen Aleksanterin teatterin kahvilan. Katteet ovat hulppeat. Käsiohjelman myynnistäkin tulee melkoiset voitot.
Miksi rahankäytöllä välillä ei ole mitään väliä. Kun ensin teatteria/konsertti/oopperalippu on maksanut paljon, niin sitten väliaikatarjoilua saa maksaa paljon. Eikä silläkään ole mitään väliä mitä käsiohjelma maksaa. Kun kerran vietämme iltamme näin, niin maksuilla ei ole väliä.
Onneksi on toiselaisiakin paikkoja. Kom-teatterissa tuoksuu heti ulko-ovella vastaleivottu korvapuusti. Sen ja teen tai kahvin saa muutamalla eurolla. Hyvät tarjottavat löytyy niin Q-teatterista, Teatteri Jurkasta, Teatteri Avoimista Ovista tai Ryhmäteatterista kohtuuhinnalla. He hoitavat kahvilan itse, sitä ei ole kilpailutettu eikä annettu Sodexolle tai Palmialla tai jollekin muutta isolle toimijalle.
Teatteri Hevosenkengässä tarjoilu on hoidettu oivallisesti. Lipun hintaan sisältyy lapsille Ville Vallaton jäätelöpuikko ja aikuinen saa kahvia tai teetä. Jätskin voi syödä joko ennen esitystä tai sen jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti