Perukirja ja vanhoja valokuvia

Välillä tuntuu että elämä soljuu eteenpäin ilman sen kummempaa eikä se kuitenkaan ole ihan totta. Viikko sitten vietin viikonloppua Karlan kanssa Tampereella. Menomatka sujui kaameasta Riihimäelle jatkuneesta lumimyrskystä huolimatta onnellisesti. Paluumatkalla oli vähemmän lumisadetta. Liukasta oli ja ohituskaistoilla piti pitää kieli keskellä suuta.
Retken kohokohtia oli ehdottomasti Työväen Teatterin Fedja-sekä, kissa ja koira. Olimme nähneet saman näytelmän Karlan kanssa Kansallisteatterissa. Tampereen esitys voitti mennen tullen. Vertailevaa teatteria harrastimme viime keskiviikkona Kertun kanssa. Näimme vuoden sisällä Peppi Pitkätossun kolmannen kerran. Teatteri hevosenkengän esitys oli meistä toiseksi paras. Paras oli viime kesän Tikkurin nuorisoteatterin esitys ja huonoin Turun kesäteatterin ammattilaisten esitys. Kertussa on selvästi teatterikriitikon ainesta.
Ihan niin kuin Tiitissä ja minussakin. Tämän päivän Demokraatti-lehdessä on iso haastattelu TTT:n Carmenista Eriikka Väliahteesta. Jutussa kerrotaan että Carmen jakaa mielipiteet. Me kuulumme niihin jotka eivät ikihyväksi ihastuneet.
Hauskaa oli keskiviikko-iltana kun olin ystäväni Tuuhean Lisan kanssa katsomassa Kolmea apinaa Studio Pasialassa. Kuuro, mykkä ja sokea etsivät vakituista naisseuraa ja hauskaa oli kaikilla. Onneksi näytelmällä oli onnellinen loppu.
Lukeminenkin on taas ilo kun käsillä on ollut hyvä kirja. Hannu Väisäsen Taivaanvartijat on hykerryttävä kirja  siitä kun taiteilija kohtaa seurakuntaväkeä, joka on tilannut alttaritaulun. Taidetta haluataan mutta sen pitäisi olla vanhanaikaista ja turvallisen esittävää. Väisänen kuvaa nuoren taiteilijan epäilyjä ja ajatuksia hienosti.
Kuntoilurintamalle kuuluu joogaa, kuntosalia, vesijuoksua, hiihtoa ja kävelyä. Kunto ei nouse kohisten vaan pysyy toivottavasti turvallisesti ennallaan. Ainakin niin hyvänä että selviydyn kunnialla parin viikon kuluttua pikakäynnistämme Intiassa.
Iso ilo löytyi Tampereella kun sain Mirjalta Elviira-tätimme vanhoja valokuvia. Joukosta löytyi todellisia aarteita. Kuvatkin tuntuvat entistä mukavimmilta kun sain vihdoin ja viimein tänään Elviiran perukirjan postiin. Se oli pahasti myöhässä, mutta tehtäväkään ei ollut millään tavalla helppo, kun yrityksistä huolimatta hänen poikaansa ei tavoitettu.

Kuvassa varmaankin kesällä 1929 Ida Vestenius lastensa Edlan, Pekan, Annan ja Elviiran kanssa perheen isän Adlofin haudalla Varkauden hautausmaalla.


Ida mummu 80 + mutta ei vielä 90 kotonaan Tampereen Armonkalliolla marsu-lemmikki sylissään.


Leena-Maija ulkoiluttaa Aki-Pekka serkkuaan Varkaudessa kesällä 1959 Elviira-tädin kanssa ommellussa kellohameessa ja uudessa pitsipuserossa.


pika-ma

Kommentit

  1. Fedja-setä tarinan minäkin tunnen, siitä, että sitä kuunneltiin jopa kolmatta kertaa Italian matkalla autossa.
    Minustakin nuorisoteatterin Peppi näytös oli tosi hyvä. Tykkäsin myös siitä ammattilaisten, mutta Pepin isää esittävästä oli minun mielestäni enemmän haittaa ja siten alensi esityksen minulle jätämää fiilistä. Siinä aivan mahtava oli kyllä kieltämättömästi Herra Tossavaista esittävä akrobaatti/voimistelija.
    Tykkään tuosta valokuvatsa sinusta ja Aki-Pekasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Täydelliset häät Krapin kesäteatterissa

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Peukalon virittäminen