Tanskan maalla ei ole mitään mätää

Melkein viikko on vierähtänyt Lyngbyssä, parinkymmenen kilometrin päässä Kööpenhaminasta. Sinne en vielä selviytynyt. Elisa on pitkät päivät koulussa. Nytkin hänellä on lauantaina ja sunnuntaina koululla teatteriprojekti, jossa hän on mukana lavastaja-tiimissä.

Lyngbyn keskusta on täynnä merkkikauppoja (Nooa, Nooa: Jackpott, Jack ja Jones, Maasai), siellä on Magasinin hieno tavaratalo ja iso ostokeskus, josta löytyvät kaikki mahdolliset kaupat. Joten ostoparatiisiin on vain kahden kilometrin verran hyvä kävelytietä. Olen jo käynyt siellä monta kertaa - paremmat ruokakaupatkin ovat siellä. Kilometrin päässä on Siwan kaltainen asiallinen, mutta ei valikoimiltaan niukempi. Hämmentävää on tanskalaisissa ruokakaupoissa ei ole meille tuttuja tuotteita. He luottavat omaan tuotantoonsa. Lienee sama salaisuus siinä että monet vaatemerkit ovat kotoisin täältä.

Täällä on vielä ruska-aika. "Työhuoneeni" ikkunasta avatuu tällainen näkymä.

   

                               Sää oli eilen harmaan sumuinen ihan niin kuin tänäänkin. 

Haravoitavaa täällä riittäisi pienelle armeijalle. Löysin varastosta pihan perältä lehtiharavan jossa oli katkennut varsi. Elisa kävi ostamassa tiistaina uuden samanlaisen haravan. Tein töitä haravan kanssa kolme ja puoli tuntia, kunnes naks... Varsi katkesi samasta kohdasta kuin edellinen. Onneksi saimme rahat takaisin. Myyjä ei kysynyt mitään tarkempaa. Ehkäpä kaikki haravat olivat kokeneet saman kohtalon. 

                      Noin 80 senttiä korkea pensas päältä kuvattuna ennen puhdistusta. 

                                                Puhdistamisen jälkeen 

On outoa olla Pokkisilla, kun täytyy siivota itse ja ruokaakin pitää laittaa. Kiinassa kaiken hoiti ayi. Ostimme Elisalle ruokatermarin Suomesta ja joka päivä hän on syönyt mukanaan viemäänsä lounasta koulussa. Heräämme kuuden maissa ja minä lämmitän termarin uumalla vedellä, lämmitän edellisenä päivänä valmistamani ruoan mikrossa ja pakkaan mukaan myös pieneen rasiaan hedelmiä. Sapiskaa sain yhtenä päivänä kun lusikka oli unohtunut kotiin. 

Ei olemiseni ole pelkkä haravointia, kaupassa käyntiä, siivousta, pyykin pesua - sitä oli varastossa kahden viikon varrella kertyneet kasat kun tulin, ei ollut sen paremmin isä kuin tytärkään käyttänyt pesukonetta, silittämistä ja ruoan laittoa. Olen lukenut jo kolme romaania. Ja katsonut 8 osaa Vallan linnaketta dvd:ltä. Sain sen lainaksi Kaisulta! Kiitos! Olen kirjoittanut Pitäjänmäki muistelee -juttuja ja skannanut tosivanhoja valokuvia sekä jatkanut sukututkimusjuttujani. 

Musiikin kuuntelu on saanut uusia ulottuvuuksia, kun Elisa kuuntelee Spotifyltä uutta suomalaista poppia. 

                                

                               Elisa valmistelee lauantai-aamuna koululle lähtemistä. 

                                           Polvella täällä kutomani säärystimet.