Onneksi on joulukuu

Tanskan matka on takana. Oli kiva olla Elisan varaäitinä. Onneksi osaan laittaa ruokaa josta hän pitää. Tonnikalapasta oli uusi tuttavuus ja hyvää oli. Kaipaan tanskalaisia, isoja viinereitä. Hieman helpotti kuin tein eilen ensimmäiset joulotortut. Jääkaapissa on muhimassa hedelmäkakku - se missä on 250 gr sekahedelmiä, 200 gr rusinoita, pähkinöitä, sukaattia ja kirsikoita. Ei ole onneksi heti tuoreeltaan hyvää.

Ilahdutti kun Kaisu tuli Karlan ja Kertun kanssa yllättäen katsomaan minua heti torstai-iltana ja tytöt supattivat molemmat korvaani että oli ollut ikävä. Niin minullakin!!! Ja nyt sitten ikävä Elisaa!!!!!



Yritän saada jonkinlaista valkeutta aikaan kyntteliköillä - perinteisillä. Eteisessä ollut kynttelikkö ei toiminut Onneksi Sellon Prismasta löytyi uusi ja entisen näköinen.

Pimeästä päivästä huolimatta olemme Enskan kanssa lähdössä kipuamaan Malminkartanon mäelle. Olemme käyneet siellä tänä kesänä-syksynä joka viikonloppu kun olemme olleet kotimaisemissa.

Enska palasi Espanjan matkaltaan tyytyväisenä. Nyt on enää Matias palailemassa Phuketin sukellusretkeltään takaisin Leppävaaraan. Taitaa olla heti lähdössä teekkari-risteilylle. Ainakin on pojalla puhtaat lakanat odottamassa ja vähän muutakin puhdasta vaatetta. Sopimuksen mukaisesti kävin hakemassa pyykit ja myös pesin, mankeloin ja silitin. Mummi tuntee itsensä tarpeelliseksi.

Odotan malttamattomana että pääsen loppuviikosta laittamaan kaikki joulukoristeet esille. Joulusukat odottavat jo takkahuoneen pöydällä. Perjantaina olin eläkkeensaajien kanssa Helsingin Kaupunginorkesterin kenraaliharjoituksissa Musiikkitalolla ja piipahdin sitten kaupungilla. Muutama joululahja eksyi kassiin.

Seuraavaksi alan selailla jouluruokakirjoja ja -reseptikokoelmiani. Hesarissa pohdittiin tänään millaista on olla eläkkeellä. Ainakin on aikaa tällaisiin humputuksiin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku