Tekstit

Entinen luokkaretkeläinen

Kuva
Luin Elena Ferranten Loistava ystäväni -romaanin. Se on kirjailijan Napoli-sarjan ensimmäinen osa. Toinenkin on jo ilmestynyt suomeksi ja kolmaskin on tulossa. Ainakaan vielä en ryhdy fanittamaan sarjaa - syy selviää Lm-mummin kirjastosta. Aikanaan olin ensimmäinen tyttö, joka isäni työtovereitten tyttäristä pyrki ja pääsi oppikouluun. Vanhempani väittivät että olin vain ilmoittanut heille kansakoulun neljäsluokkalaisena pyrkiväni oppikouluun. Tuskinpa se ihan niin meni. Muistelen että olin jonkinlaisella valmennuskurssilla. Pääsykokeissa mitattiiin tietoja ja taitoja matematiikassa ja äidinkielessä. Äidin ystävättären poika - sittemmin luokkatoverini - oli kotonaan kertonut miten hienosti Leena-Maija luki ääneen. Pääsin oppikouluun - olinhan pärjännyt kansakoulussa ihan hyvin. Kun olin keskikoulussa viidennellä luokalla - nykyisin yläkoulun kolmannella eli yhdeksännellä luokalla, päätin että lopetan koulunkäynnin ja menen harjoittelemaan erilaisiin sosiaalialan työpaikkoihin ja py...

Pariisin taivaan yllä ja alla

Kuva
Pariisin tunnetuin nähtävyys on Eiffelin torni. Olen käynyt siellä päivällä ja illalla. Nyt olen kolmena päivänä nähnyt tornin, mutta en ole käynyt siellä. Sen sijaan olen kävellyt lukemattomia askelia pitkin Pariisin ja naapurikuntien katuja. Olen vierailulla vävyn luona tyttäreni kanssa. Heillä on kaksi kotia, toinen naapurissamme Adjutantinkadulla ja toinen Pariisin liepeillä Courbevoiessa. Täältäkin näkee Seinen rannalta Eiffel-tornin ja La Défensen korkeat tornitalot. Puhumattakaan miten se näkyi myös uudesta museotuttavuudesta Louis Vuittonin säätiön taidemuseon katolta. Museon rakennus on jo näkemisen arvoinen luomus. Etelä-Afrikan taidetta esittelevä näyttely oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Tässä vesi virtaa portaita alaspäin.  Picasso-museossa oli näyttely, jossa kerrottiin mitä Picasson vaimo Olga on vaikuttanut taiteilijan tuotantoon.  Kun rakkaus oli uusi kuvat vaimosta olivat kauniita ja kuulaita, kun Ogasta tuli äiti, kauneus hieman häipyi taka-alalle. Kaikki ...

Pakit Manulle ja Manun onnittelut

Olin mennyt naimisiin Enskan kanssa. Oli syksy 1974. Olin Elannon edustajiston jäsen ja mieheni Elannon tilintarkastaja. Tehtävät hankittu ennen tutustumistamme. Oli ensimmäinen kokous johon osallistuin uudella nimellä. Kahvitauolla Mauno Koivisto, Elannon hallituksen puheenjohtaja ja Suomen Pankin pääjohtaja tuli luokseni ja kysyi:"Sinäkö se olet mennyt naimisiin tilintarkastajamme kanssa." Vastasin myöntävästi. Lisäkysymys:"Oletko jo ehtinyt katua?" Vastasin etten ole. Sen jälkeen Koivisto; "No, onneksi olkoon sitten!"  Yhtenä iltana olin lähdössä pois Elannon edustajiston kokouksesta Kaikukujalla. Menimme kadulle yhdessä Liisa Vasaman kanssa. Manu tuli samalla oven avauksella ja kysyi mutkattomasti meiltä mihin olimme menossa. Valitettavasti ihan eri suuntaan. Harmitti kun olisi ollut tarjolla hyvää herraseuraa ja toisaalta kutkutti kun olimme antaneet pakit Manulle.  Talvelle 1988 oli Invalidiliitossa liiton 50-vuotiskampanjan tiedottajana. Yllättä...

Testiuinti ja -hyppy

Leppävaaran uimahallissa saa mennä hyppimään hyppyaltaalle jos osaa uida 25 metriä. Yhdeksän-vuotias tyttärentytär on pitkin talvea pohtinut osaisiko hän uida 25 metriä. Mieli teki hyppäämään. Olemme harjoitelleet lämpimässä tearapia-altaassa - samassa jossa käyn kerran viikossa vesijumpassa. Terapia-allas on 16 metriä pitkä. Olemme tarkistaneet asian uintivalvojilta. Matka altaalla päästä päähän on taittunut jo useamman kerran. Viime perjantaina tokaluokkalainen keksi että ensin hän ui altaan päästä päähän ja sitten vielä puoli väliin ja mummin pitää joko uida tai kävellä koko ajan vieressä. Tämä testi meni ihan hyvin pariinkin kertaan. Meille oli aikaisemmilla kerroilla luvattu että uinninvalvoja voisi suorittaa 25 metrin testin. Lähdimme kokeeksi testaamaan miten kylmää on hyppyaltaan vesi ja kylmäähän se on tearapia-altaan lämpöiseen veteen verrattuna. Mutta uskallettava olisi. Lähdimme kysymään uintivalvojalta miten testiuinti onnistuisi. Testi on tapana järjestää isolla alt...

Kun me yhdessä ollaan

Kun minusta tuli eläkeläinen, huomasin jonkin ajan kuluttua, että tapaan entisiä työtovereita, koulukavereita, sukulaisia, kaukaisiakin, käyn lukupiireissä ja neulekerhossa ja osallistun moneen erilaiseen liikuntaryhmään.  On kahdenlaista vimmaa ja tarvetta. Samaan aikaan halusin luoda itselleni uuden sosiaaliset ympyrät. Se oli helppoa kun olin mukana perustamassa kotikulmilleni aivan uudenlaista ikäihmisten kerhoa. Liityin myös eläkeläisyhdistykseen, josta sain aika nopeasti uusia ystäviä ja tuttavia.  Mutta mikä kumma vetää työtovereitten, opiskelu- ja koulukavereitten pariin. Tuntuu että enää ei ole itseään kunnioittava kansalainen, jollei kerran kuussa käy lounaalla koulukavereittensa kanssa, jotka asuvat lähellä - minun tapauksessani pääkaupunkiseudulla. Koulupaikkakunnallani Tampereella kävin tapaamassa sikäläistä lounasseuruetta. Luokkakokoukset ovat sitten kaiketi näiden tapaamisten yläkäsite eli yhdistysmaailmasta katsottunu liittokokous.   Työtovereita on...

Olin aikaa edellä

Kuva
Aloitin harrastaa juoksemista tiistaina elokuun 11. päivänä 1986. Muistan päivän tarkkaa. Mieheni kertoi kesäloman viimeisenä päivänä, että hän alkaa käydä lenkillä tiistaina ja torstaina aamulla klo 6 ennen töihin menemistä. Käänsin kylkeä ja totesin että aloita vain.  Heräsin ensimmäisenä lenkki-tiistaina samaan aikaan kuin lenkille lähtijä ja päätin liittyä seuraan. Niinpä kävelimme 400 metrin päähän pururadalle - 1 800 metriä -.  PPururadalla jaksoimme juosta pari sataa metriä ja saman verran oli sitten käveltävä. Vähitellen lenkit alkoivat taittua juosten.  Olin keväällä 1985 jäänyt auton alle ja liikkumiseni oli koko loppuvuoden aika vaivaista. Juoksemisen aloittaminen oli monella tavalla itseni ylittämistä. Olin lenkkeillyt aina, mutta hyvin satunnaisesti. Olin hiihtänyt paljon ja käynyt jumpalla säännöllisesti. Juoksuharrastus huipentui minulle 7 maratooniin ja miehelläni 13:een. Viimeisen kerran juoksimme maratonin huhtikususa 2000 Pariisissa.  Ny...

Monenlaista teatteriklassikkoa

Kuva
Hieman hämmentyneenä ja toisaalta innokkaana olen etsinyt kuntavaaaliehdokasta jota voisin äänestää. Espoossa uskotaan paljon kokemukseen. Minä en siihen oikein usko. Miten valtuustossa melkein 30 istunut, voi saada siellä aikaan jotain mitä ei ole vielä ehtinyt toteuttaa. En jaksa kannattaa ajatusta että eläkeikäiset äänestävät kuntien valtuustoihin eläkeikäisiä. Tästä seuraa että jokainen ikäluokka äänestää vain ikätovereitaan. Rohkeus, rehellisyys ja asioihin perehtyminen ovat minun kannattamiani valtteja . Aivan itsestään selvää on että hän ei saa olla Henrik Ibsenin Peer Gynt, joka uskoo itsestään vain suuria. Ryhmäteatterin modernissa Juha Kukkosen ohjaamassa esityksessä mikään ei ole mahdotonta tälle röyhkeälle ja liikoja itsestään uskovalle lurjukselle. Santtu Karvonen on niin repäisevä ja huikea Peer Gynt ettei voi kuin häkeltyneenä ihailla miehen energiaa. Melkein narsistinen Peer Gynt Peer Gynt oli lavalla kaiken aikaa. Puuhasi, hääräsi, matkasi ja murskasi tavall...