Tekstit

Monenlaista teatteriklassikkoa

Kuva
Hieman hämmentyneenä ja toisaalta innokkaana olen etsinyt kuntavaaaliehdokasta jota voisin äänestää. Espoossa uskotaan paljon kokemukseen. Minä en siihen oikein usko. Miten valtuustossa melkein 30 istunut, voi saada siellä aikaan jotain mitä ei ole vielä ehtinyt toteuttaa. En jaksa kannattaa ajatusta että eläkeikäiset äänestävät kuntien valtuustoihin eläkeikäisiä. Tästä seuraa että jokainen ikäluokka äänestää vain ikätovereitaan. Rohkeus, rehellisyys ja asioihin perehtyminen ovat minun kannattamiani valtteja . Aivan itsestään selvää on että hän ei saa olla Henrik Ibsenin Peer Gynt, joka uskoo itsestään vain suuria. Ryhmäteatterin modernissa Juha Kukkosen ohjaamassa esityksessä mikään ei ole mahdotonta tälle röyhkeälle ja liikoja itsestään uskovalle lurjukselle. Santtu Karvonen on niin repäisevä ja huikea Peer Gynt ettei voi kuin häkeltyneenä ihailla miehen energiaa. Melkein narsistinen Peer Gynt Peer Gynt oli lavalla kaiken aikaa. Puuhasi, hääräsi, matkasi ja murskasi tavall...

Mukaansa tempaava teatterikevät

Macbethin monimutkainen maailma Kaikki jotka ovat nähneet Kansallisteatterin Willensaunassa Jussi Nikkilän ohjaaman Rikhard kolmosen, ovat ihastelleet esitystä. Niinpä odotukset Janne Reinikaisen ohjaaman Macbethin ensi-illassa olivat suuria.  En pettynyt. Olin kuullut etukäteen Karariina Kaitueen aviomiehen Matti Vänskän (tyttärelleni kertoman) mielipiteen, että esitys on rankka ja ajankohtainen. Sitä se oli - jopa niin että alkuperäinen Macbeth runomittoineen oli vain ohikiitävä ajatus. Pidin lavastuksesta, puvuista, videokuvista, musiikista ja näyttelijöistä.  Heitäkin jonkun kriitikon mukaan oli lavalla liian vähän. Sitäkin väkevämpänä koin etenkin Katariina Kaitueen lady Macbethin. Nainen, joka ei kaihtanut mitään keinoja, jotta pääsisi miehensä kautta vallan ytimeen. Hyvänä johdattelina oli Antti Luusuaniemen Macbeth. Muu joukko jäi hieman taka-allalle. Ei Esko Salminen Duncanina oikein säväyttänyt. Pyörätuolissa istuva monarkki - tätä päivää sekin.  Samall...

Sata vuotta viihdettä

Kuva
Lahden Sibeliustalossa järjestetään alkuvuodesta päiväkonsertteja, jotta eläkeväki pääsee nauttimaan kauniista musiikista päiväsaikaan. Nyt oli vuorossa Sata vuotta suomalaista viihdettä. Lahden kaupunginorkesteria johti Markku Johansson ja lauluja esittivät vuorotellen ja yhdessä Arja Koriseva ja Hannu Lehtonen. Konserttiin oli koottu musiikkia eri vuosikymmeniltä. Kaikki alkoi Jääkärin marssilla ja päättyi Rakkaus on lumivalkoinen -lauluun. Siinä välissä kuulimme Äänisen aallot, huikean Säkkijärven polkan, Täysikuun, Myrskyluodon Maijan, Sinua, sinua rakastan-Nuoruustangon, Albatrossin, Satulinnan ja Norjalaisen villapaidan ja monta muuta tuttua ja rakasta suomalaista laulua. Koriseva ja Lehtonen valloittivat meidät kuulijat ensi hetkestä alkaen. On iloa kuunnella ja ihastella taiteilijoita jotka rakastavat esiintymistä ja yleisöä. On hieno tunne kun satojen joukossa tuntee että nyt lauletaan juuri minulle. Arja Korisevalla oli jopa aikaa konsertin jälkeen tupsahtaa yleisön jou...

Kirka, Isä, Harmaat pantterit ja Pieni eläin

Kuva
 T eatterivuosi on alkanut hyvin myönteisissä merkeissä. Pieni eläin, Isä, Kirka ja Harmaat pantterit. Tulossa Tenorit, Rakastetaan tietämättä mitään, Keskellä ruuhkaa juoksee nainen, Kokki, varas, vaimo ja rakastaja….     Tammikuun alun kirkasti Seela Sella, joka juhli 80 ikävuottaan uudella Leena Tammisen kirjoittamalla ja Kari Paukkusen ohjaamalla näytelmällä Pieni eläin. Seela Sella on kertonut että hän aina halunnut näytellä Nasua, mutta tekijäinoikeudet kieltävät Nasun nimen käyttämisen. Niinpä Seela on nyt pieni eläin ympäri maata nähtävissä esityksissä. Hän on hellyttävä, hykerryttävän ihana, hyppivä ja pomppiva ja tunteisiin vetoava. Hieman rajumpaa kannanottoa olisi voinut mainiosti upottaa näytelmään. Niin fanaattinen eläinten oikeuksien puolustaja Seela Sella on. Ikävuosistaan huolimatta myös hyvin moderni. Hänellä on tyttärensä kanssa yhteishuoltajuus kahteen koiraan. Seela kyllä hanakasti huomauttaa, että hän maksaa kaikki kulut. Muistisairas...

Yhdistyksen ylistys

Olen ollut toistakymmentä vuotta eläkkeellä. Olen saanut sinä aikana uusia ystäviä ja hyvin paljon uusia tuttavia. Olen saanut paljon uutta tietoa ikäihmisen elämänlaatua kohentavista ja ylläpitävistä asioista. Olen retkeillyt, matkustanut, käynyt teatterissa, konserteissa ja näyttelyissä. Olen jumpannut, käynyt kuntosalilla, vesijumpassa, joogassa, senioritanssissa, muistikerhossa, neulekerhossa.  Olen myös saanut paljon tietoa ja käytännön kokemusta yhdistys- ja kansalaistoiminnasta. Olen oppinut tekemään asioita yhdessä uudella tavalla. Olen jopa oppinut järjestämään matkoja, juhlia ja kokouksia, tilaamaan busseja, teatterilippuja, ruokailuja. Tämän kaiken olen tehnyt yhdessä monen muun kanssa ilman EU:ta ja palkattuja työntekijöitä. Liityin heti eläkkeelle jäätyäni Pitäjänmäen Eläkkeensaajiin. Yhdistyksessä oli silloin 45 jäsentä, nyt 250.  Pitäjänmäellä on muitakin eläkeläisyhdistyksiä, Korttelikerho ja seurakunnan toimintaa. Valtaosa tästä kaikesta toimii ...

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Kuva
Miehelläni on ollut kolmisen vuotta kuulolaite. Kuulolaitteen saa kun käy terveysasemalla kuulotutkimuksessa ja siinä todetaan alentunut kuulo. Kuuloasioissa pääkaupunkiseudulla toimitaan HYKS:n eli yliopistollisen sairaalan piirissä. HYKS on ulkoistanut meitä koskevat palvelut Kuulokeskukselle. Se toimii Valkoisessa talossa Haagassa eli aika lähellä kotiamme. Sivusta katsoen kuulolaitteen käyttäminen on hankalaa. Pattereita pitää vaihtaa ainakin kahden viikon välein, on vaihdetta ja puhdistettava laitteessa olevaan ohuen ohutta muoviputkea ja puhdistettava laitetta muutenkin. Hämmentyneenä katselen vierestä kun mieheni huoltaa kojetta, minun tekniset kykyni eivät moiseen yltäisi. Vähitellen kävi ilmi, että laite syö pattereita tiuhaan tahtiin. Ei ollut mitään väliä minkä merkkisiä ja mistä hankittuja patterit ovat. Rasian, jossa laite on saatu, pohjassa lukee, että se on HYKS:n omaisuutta ja näin ollen sen kunnosta valittaminen kuuluu Kuulokeskukseen. Näin neuvottiin terveysa...

Asun kotimuseossa

Kuva
O Tulkintana Iltalehden jutusta: asumme kotimuseossa.  Meillä on  - mankeli - pitsiliinoja - pöydällä liinoja päällekkäin - valokuvahylly - kananmunankeitin - kukkataso - kaksi eläkeikäistä asukasta - Lundiaa ja niissä kirjoja Ovikoriste ei onneksi kerro asuuko oven takana nuoria, keski-ikäisiävai vanhuksia!