Kirka, Isä, Harmaat pantterit ja Pieni eläin

 Teatterivuosi on alkanut hyvin myönteisissä merkeissä. Pieni eläin, Isä, Kirka ja Harmaat pantterit. Tulossa Tenorit, Rakastetaan tietämättä mitään, Keskellä ruuhkaa juoksee nainen, Kokki, varas, vaimo ja rakastaja….   

Tammikuun alun kirkasti Seela Sella, joka juhli 80 ikävuottaan uudella Leena Tammisen kirjoittamalla ja Kari Paukkusen ohjaamalla näytelmällä Pieni eläin. Seela Sella on kertonut että hän aina halunnut näytellä Nasua, mutta tekijäinoikeudet kieltävät Nasun nimen käyttämisen. Niinpä Seela on nyt pieni eläin ympäri maata nähtävissä esityksissä.

Hän on hellyttävä, hykerryttävän ihana, hyppivä ja pomppiva ja tunteisiin vetoava. Hieman rajumpaa kannanottoa olisi voinut mainiosti upottaa näytelmään. Niin fanaattinen eläinten oikeuksien puolustaja Seela Sella on. Ikävuosistaan huolimatta myös hyvin moderni. Hänellä on tyttärensä kanssa yhteishuoltajuus kahteen koiraan. Seela kyllä hanakasti huomauttaa, että hän maksaa kaikki kulut.

Muistisairas Isä ja huolestunut tytär

Me pitkään eläneet pelkäämme muistisairauden saamista ja meidän lapsemme pelkäävät, että me saamme sen. Miten selviydyn jos isä tai äiti sairastuu? Miten minulle käy jos puolisoni sairastuu? Kuka minua kestää ja pitää huolta jos muisti hämärtyy?

Tähän selviytymiseen etsitään puolin ja toisin vastausta Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa ranskalaisen Florian Zellerin näytelmässä Isä. Näytelmä on hyvin, hyvin todentuntuinen.

Jari Pehkonen on viimeistä piirtoa myöten loistava isänä. Monen monta kertaa teki mieli ääneen huokaista – ihan kuin oma dementoitunut isäni aikanaan. Ohjaaja Milko Lehto on oivaltanut kaiken olennaisen siitä, miten muistisairas käyttäytyy, liikkuu, puhuu, epäilee, vähättelee ja murentuu pala palalta.

Tytär Vuokko Hovatta on juuri niin huolestunut, ahdistunut ja eksyksissä kuin vain voi olla. Vävy Heikki Sankari yrittää ymmärtää sekä isää että tytärtä. Hoitajat tulevat ja menevät. He eivät jaksa kun ei ole pakko. Tyttären on pakko. Hän jopa ottaa isän asumaan omaan kotiinsa, jotta kaikki olisi helpompaa. Ei ole!  Ajankohtaista ja hyvää, koskettavaa teatteria parhaimmillaan. 

Keravan vauhdikkaat Harmaat pantterit

Vanhuksia katsellaan näyttämöllä KUT Keski-Uudenmaan teatterissa Keravalla. Heikki Lund on kirjoittanut nyt kolme Harmaat pantterit näytelmää. Nyt nähdään miten Käpyhovin pelastuspalvelu saa alkunsa. Olen nähnyt toisen ja tämän kolmannen osan.

Paikka paikoin hiipi häivähdyksenomainen ajatus ”onko tämä sittenkin liikaa”. Moni asia joka ensimmäisellä kerralla huvitti ja viihdytti tuntui nyt toistolta. Enkä ihan jaksa aina olla sitä mieltä että ikäihmisten – vaikka asuvatkin hoitokodissa – kuuluu kaatuilla, törmäillä ja pukeutua mauttomasti ja ryypiskellä. Jumpparin kuuluu olla yli-innokas, johtajattaren tasoitella ja kunnan ylimmän virkamiehen oltava melkein täysääliö.

Näyttelijät hoitivat roolinsa ohjaaja Kimmo Virtasen luoman komedian keinoin taitavasti. Meno oli railakasta ja aika ajoin raikastakin.

Kumpi on parempi keino edistää vanhusten arvokasta ja asianmukaista hoitamista, nauraa ja viihtyä heitä kuvaavan näytelmän parissa vai poistua katsomosta pala kurkussa, kun ei oikein millään jaksa kestää kaikkea näkemäänsä. Kaikesta huolimatta valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon.      

Ihastuttava ja mukaansa tempaava Kirka

Etukäteen mietin miksi on pitänyt kirjoittaa musikaali kymmenen vuotta sitten kuolleesta Kirkasta. Kun poistuin Peacockista Kirkan ensi-illan jälkeen, en enää miettinyt. Helsingin Kaupunginteatteri hemmottelee musikaalin ystäviä kerta toisensa jälkeen.

Kirkan – Surun pyyhit silmistäni tekstin on kirjoittanut Matti Laine ja ohjannut Kari Rentola. Kapellimestarina on Risto Kupiainen ja koreografian on tehnyt Mindy Lindblom. Musikaali kertoo tarkasti Kirkan elämänvaiheet ja siinä ohessa myös Babitzinin perheen muidenkin laulavien perheenjäsenten tarinan. Etusijalla Sammy ja Kirka.

Ensi-illassa Kirkana oli Heikki Ranta. Hän valloitti katsojat ensi hetkestä lähtien. Hellyttävä ja taitava esiintyjä. Ehkäpä Heikki Ranta olisi voinut ollut jämäkämpi esityksen loppupuolella, kun Kirka on vanhentunut ja joutunut taloudellisiin vaikeuksiin. Mutta tilanne korjaantuu varmaan, kun esityksiä tulee lisää.

Pääosa tanssijoista ja monen roolin esittäjistä ovat nuoria, alaa lukiossa ja muissakin oppilaitoksissa opiskelleista. Raikkaita ja innostuneita tavalla, joka viehätti ja viihdytti.  

Ystävättärelläni Lisalla oli mukana Kirkan nimikirjoitus. Hän pyysi aikanaan nimikirjoituksen Kirkalta joka oli odottamassa jotakuta Stockan kellon alla. Sormus ja pinssi ovat peräisin Kirkan konsertista vuodelta 2000.