Tekstit

Jääkarhuja, muffinsseja ja kuninkaallista teatteria

Kuva
Kööpenhaminassakin on käyty. Alennusmyynnit houkuttelevat väkeä keskustaan, vaikka   paljon rauhallisempaa ja miellyttävämpää on käydä ostoksilla alennusmyyntirynnäkössäkin Lyngbyn keskustan kaupoissa. H&M:llä ja Zarassa ryhdyin miettimään mihin kaikki kaupan vaatteet loppujen lopuksi päätyvät. Paljon keskustellaan siitä miksi ruokakauppojen poisheitettävää ruokaa ei voi lahjoittaa eteenpäin. Olisi hauska tietää mihin isot vaateliikkeet myyvät ne vaatteet, jotka eivät mene millään alennuksilla kaupaksi. Saattaahan olla että juuri näitä vaatteita myydään esim. Afrikassa ja vähän muuallakin basaareissa. Ja me yltäkylläisyyteen tottuneet ihastelemme hienoa kun saamme niin halvalla. Onneksi Elisa löysi farkut ja minä pari puseroa. Sukulaispojat – sisarenpoikani ja tyttärenpoikani – ovat ihastelleet muutettuaan Helsinkiin tai Espooseen pääkaupunkiseudun hyvää ja toimivaa joukkoliikennettä. Matias jopa ihmettelee ja hieman paheksuukin minua, joka teen pääosan kaikista matko...

Lähdin Tanskaan, päädyin Ruotsiin

Kuva
Olimme Enskan kanssa Lyngbyssä, Kööpenhaminan liepeillä Elisan ja Maaritin. Oli lauantai eli suomalaisittain juhannuspäivä. Mietimme mitä tehdä. Kerroin että haluaisin mennä siltaa pitkin Ruotsiin. Vihjaisin myös että Ystad taitaa olla aika lähellä. Olin saanut illalla luettua viimeksi käännetyn Wallander-romaanin. Pienen tarinan, minkä Mankell oli kirjoittanut kirjaksi, kun oli pyydetty kirjaa, jota Hollannissa voitaisiin jakaa kylkiäisenä ilmaiseksi asiakkaille. Nopeasti eväät kasaan ja porukka autoon ja nokka kohti Ruotsia. Välillä ajettiin neljä kilometriä tunnelissa. Elisa söi veden alla ja Maarit joi. Malmö on Ruotsin kolmanneksi suurin kaupunki - asukkaita saman verran kuin Tampereelle. On vain ollut kaupunkina paljon pitempään kuin  Tampere. Oli hauska kuunnella ja vähän puhuakin ruotsia. Lounaskin syötiin Malmössä. Onneksi kauppa oli kiinni, muuten olisimme ostaneet ison kasan kahvikapsuleita kotiin. Henning Mankel...

Teatteria piisaa

Viikon sisällä neljä kertaa kesäteatterissa. Tänään ensimmäistä kertaa ei tarvinnut palella, ei tarvinnut laittaa huivia kaulaan, ei istuinalustaa pepun alle, ei käsineitä, ei ylimääräistä takkia. Heinolan kesäteatterin Diivat nähtiin näin suotuisissa olosuhteissa. Olimme Pitäjänmäen Eläkkeensaajien kanssa varmaan viidettä kertaa kesäteatterissa Heinolassa. Jaakko Saariluoma oli loihtinut näyttämöllä vauhdikkaan ja rempseän näytelmän. Vaikka Puntti Valtonen ja Esa Saarinen joutuivat aina välillä esiintymään naisina, ei se tahtia haitannut. Juoni eteni yllätyksettömästi, mutta näyttelijät tekivät rooleissaan niin pikkutarkkaa työtä, että mikään ei tuntunut ennen nähdyltä ja liian kepeältä. Välillä "hömppänäytelmää" katsoessa miettii aliarvioidaanko meitä katsojia, mutta aika matalatasoiseen suurin osa tv:n katsojista katsomisensa kanssa tyytyy. Aivan toisenlaista oli tarjolla Krapin kesäteatterissa Hyrylässä ja Suomenlinnan kesäteatterissa. Keski-Uudenmaan teatteri tarjosi...

Mieleenpainuva tapaaminen

Kuva
Vaikka tämä juttu julkaistaan muutaman päivän sisällä Eläkkeensaaja -lehdessä, en malta olla laittamatta sitä jo tänään teidän kaikkien luettavaksi. Olin Eila Roineen kotona Tampereen Ojakadulla haastattelemassa häntä jo monta viikkoa sitten. Eila on niin valloittava ihminen, että haastaattelutuokio jäi mieleeni kevään hauskimpana "juttutekona". EILA ROINE Miten Eila Roine yhtäkkiä näyttää noin vanhalta? Tamperelaistuttavani oli ehtinyt huolestua ja pohtia, mikä 81-vuotiaalle näyttelijälle on tullut. Vasta kun tuttava oli käynyt katsomassa Tampereen Teatterissa Anna Krogeruksen näytelmän Kuin ensimmäistä päivää, hän ymmärsi mitä oli tapahtunut. Näyttelijä oli lähtenyt teatterin päivänäytöksestä kotiin ”maskit kasvoilla”. Maskeeraajaa ja iso kasa meikkiaineita tarvitaan kun Eila Roineesta saadaan näytelmän 95-vuotias Taimi. Työn tekeminen on Eila Roineen mielestä virkistävää. Näytteleminen antaa hänelle virtaa ja sen avulla jaksaa paremmin. -Näyttellä pitää ...

Ramppi-teatterissa Kangasalla

Kesäteatterikausi alkoi hyvissä merkeissä. Oli raikkaan kirpeä kesäilta, joka onneksi illemmällä lämpeni kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta Längelmäveden yllä. Aulis Aarnio ja Jukka-Pekka Rotko olivat kirjoittaneet hienon tarinan Jalmari Finnestä, tulisieluisesta teatterimiehestä. Mies oli liian innokas ja omapäinen sekä Suomalaisen Teatterin että Viipurin Suomalaisen Teatterin väelle.  Kun teatteri ei tuntunut oikealta paikalta, päätti Jalmari Finne ryhtyä kirjailijaksi. Syntyi romaaneita, dekkareita, nuorten- ja lastenkirjoja ja ennen kaikkea sarja kirjoja, jotka kertovat Kiljusen herrasväestä. Myöhemmin Finne innostui politiikasta. Neuvokkaiden neropattien ensimmäinen puolisko oli tarkkapiirteistä kuvausta Finnen teatteri- ja kirjailijataipaleesta. Jarmo Salo, henkisenä seikkailijana, Finnenä oli nimihenkilönsä mukainen impulsiivinen ja ristiriitainen ihminen. Kohtauksissa siirryttiin melko nopeasti tilanteesta toiseen. Väkeä näyttämöllä riitti - välillä liiankin paljon...

Hautausmailla

Kuva
Minä olen merkillisen tietokone-peikon uhri. Heti kun lähden Tampereelle ja palaan sieltä, ei kuvavirta systeemi enää toimi. Alistuin kun kerroin hautausmaa-retkistäni ja kirjoitin jutun ilman kuvia. Onneksi sain kuvat sittenkin siirrettyä. Mikrotuki-Matias rientelee partioleiriltä toiselle, joten pitää selviytyä omin voimin.  Lamminpää Nokian vanha hautausmaa

Eikö muka ole kiire

Heräsin tänä aamuna miellyttävään musiikkiin. Aika pian se taukosi, mutta alkoi kohta uudelleen. Taas tauko, sitten uutta musiikkia ja vielä yhden kerran sama uudelleen. Nousin sängystä ja menin viereiseen huoneeseen herättämään sisareni. Hänen herätyksensä oli mennyt päälle ja torkkuherätykset yrittäneet herättää mutta turhaan. Herättyäni virkeänä ja aikaisin päätin lähteä lenkille Tiitin uuden kodin lähistölle. Juoksutrikoot olivat jääneet kotiin ja lainasin Tiitiltä pitkät talvikalsarit ja ikivanhat urheilutrikoot. Eihän minua kukaan tunne Tampereen Leinolassa eikä Kangasalan Nattarissa. Kun toisen kerran juoksin Liisan kodin ohi, hän huomasi minut ikkunasta. Onneksi en hänen mielestään ollut liian tyylitön hänen kotikadulleen. Hieman hankalaa lenkkeily on upouusissa maisemissa, mutta samalla virkistävää. Aamiaisen jälkeen lähdin ajamaan Lamminpään hautausmaalle. Monipuolisesta ja hyvän palvelun kukkakaupasta  hautausmaan vierestä ostin kukkia niin haudoille kuin kotiinkin. ...