Helsingin Kaupunginteatterin Jerusalem
Helsingin Kaupunginteatterin Jerusalem hätkähdyttää, hämmästyttää ja ihastuttaa. Näyttämöllä on suuri punainen Pyhän Yrjön risti ja sen katveesta astuu esille enkelisiipinen keijukainen laulaen Jerusalem-hymniä. Alkamassa on moderniksi klassikoksi luokiteltu vuonna 2009 Lontoossa ensi-iltansa saanut Jez Butterworthin kirjoittama ja Pasi Lampelan ohjaama näytelmä.
Alun
herkän hetken jälkeen näyttämöllä alkaa melkomoinen meno. Entinen surmanajaja
Johnny ”Rooster” Byron (Santeri Kinnunen) on uransa päätyttyä leiriytynyt maalaiskylän
kupeeseen, omaan metsäänsä, oikeasti kunnan omistamaan. Kunta haluaa rakentaa
alueelle loistoasuntoja ja Byron on saanut muuttokäskyn toisensa jälkeen.
Ränsistynyt
ja sekava pihapiiri vetää puoleensa etenkin seudun teinejä. Tarjolla on
alkoholia, huumeita, mahtavia bileitä ja Byronin hurjia tarinoita. Pihapiirissä
lojuvat myös wannabe-dj (Markus Järvenpää) ja muistisairautta poteva professori
(Joachim Wigelius). Välillä Byronin seuraan hakeutuu myös pubinpitäjä (Jouko Klemettilä).
Näytelmässä
vietetään Pyhän Yrjön päivää, joka seutukunnan elämänmenossa on suuri tapahtuma.
Juhlapäivästä huolimatta viranomaiset ovat Byronin kimpussa. Hänen päiväänsä se
ei hätkähdytä millään tavalla – pikemminkin päinvastoin. Häivähdyksen
juhlapäivän merkityksestä tuo näyttämölle Jouko Klemettilä juhla-asussaan ja
tanssissaan, mihin nuoret hänet pakottavat.
Helsingin
Sanomissa (2.2.2024) Laura Kytölä arvelee, että Santeri Kinnunen tekee
Jerusalemissa loistavan, ehkä uransa parhaan roolityön. On helppo olla samaa
mieltä. Kinnunen on samalla kertaa karhea, itsevarma, mutta rakastettava oman
tiensä kulkija.
Näytelmässä
on runsaasti viitteitä myyttien maailmoihin ja kirjallisuussitaatteja. Vaikka
niistä ei saisikaan kiinni, se ei katsomista häiritse. Huikea oli esityksen
loppu, kun puut repivät itsensä irti juuriltaan ja alkoivat tanssia. Suuret
tarut ja tarinat eivät ole vielä kuolleet.
Kuva Otto-Ville Väätäinen
Kommentit
Lähetä kommentti