Näkymätöntä apua
Moneen otteeseen olen ollut tilanteissa, joissa on ollut ”muotia” erota kirkosta. 1970-luvulla sentään piti mennä kirkkoherranvirastoon ja ilmoittaa tahtonsa siellä. Nyt riittää, kun täyttää lomakkeen netissä ja painaa lähetä -nappulaa. Mutta olisiko nappuloiden painajia nykyinen määrä, jos todella tietäisimme mitä kaikkea seurakunnat tekevät.
Seurakunnissa on
diakonia-toimintaa, jonka työntekijät auttavat niitä joilla menee heikommin
kuin keskimääräisillä suomalaisilla. Seurakunnat ovat järjestäneet ruokajakelua
ja ruokatarjoilua pitkään. Kauppiailta ja muilta ruoan tuottajilta saadaan
ylijäämätarvikkeita joista joko valmistetaan ruokaa tai joilla täytetään
ruokakasseja. Ennen korona-aikaa Pitäjänmäen kirkolla, Kannelmäessä,
Huopalahdessa ja Munkkivuoressa oli yhteisöruokailua, jossa hyvin pienellä
maksulla sai maittavan aterian. Halutessaan saattoi maksaa useammasta ateriasta
ja taata sillä, että joku tositarpeessa oleva sai syötävää. Kukaan ei kerro
eikä pidä meteliä siitä miten monta ”ilmaista” ateriaa näillä lounailla syötiin
eli joiden maksajana oli seurakunta. Kehitteillä on tällä saralla jotain uutta.
Ruoka-avun tarve on kaiken aikaa kasvanut eikä vähentynyt, kuten yltäkylläisten
joulumarkkinoiden keskellä olettaisi.
Kirkolla ei ole tapana kertoa,
miten paljon sen varoja tai henkilötyövuosia diakonia-työhön käytetään. Eikä
kukaan laske vapaaehtoisten työtunteja ruoka-avun parissa. Kukaan ei riennä
tekemään tv-juttua, kun Pitäjänmäen seurakunnan diakoniaväki jakaa
asiakkaittensa pyytämiä joululahjoja. Seurakuntalaiset ovat toteuttaneet näitä
toiveita vuodesta toiseen. Seurakunnankin rahallista panosta on mukana.
Vuosia sitten perustimme
Neulekerhon, jonka ensimmäisiä yhteisiä hankkeita oli neuloa/kutoa villasukkia
maahan tulleille pakolaisille. Sukkia tarvitaan edelleenkin. Moni
neulekerholaisista on löytänyt käsityötaidoilleen uuden kohteen: joko lasten
tai aikuisten sukkia diakoniatyölle eteenpäin jaettavaksi tai kastelahjaksi
annettavia pieniä sukkia. Toisen kerran joulun alla saivat Pitäjänmäen
ala-asteen ekaluokkalaiset Neulekerho Heiluvien puikkojen jäsenten kutomat
villasukat. En kuulu sukankutojien uljaaseen joukkoon, joten voi vilpittömästi
olla ylpeä saavutuksestamme.
Koulujen ja päiväkotien
joulujuhlat olivat monena vuonna hienoja. Niihin pääsi kun koulussa oli
tarpeeksi suuri auditorio tai juhlasali ja opettajat jotka jaksoivat
harjoitella oppilaiden kanssa ohjelmaa. Korona-aika karsii näitäkin
tilaisuuksia ja karsii niitä sekin että lapsenlapsetkin ovat kasvaneet niin
suuriksi että heillä ei ole koulussa yleisölle tarkoitettuja joulujuhlia.
Onneksi on nuoret harrastavat liikuntaa.
Olen päässyt mukaan tanssiopiston joulunäytökseen ja cheerleadingin harrastajien
syysnäytökseen. Liikuntanäytöksissä nautittiin esityksistä, joita on hiottu
pitkin syksyä. Tanssimaan oppii vain tanssimalla!, kertoo
tanssiopisto Tanssila mainoksessaan. Tanssilan tunneilla eri puolilla kaupunkia
käy viikottain viitisen sataa lasta ja nuorta. Tanssinäytöksessä nuorimmaiset
olivat 3-4 -vuotiaita. Ihan kaikki liikkeet eivät vielä olleet tuttuja, mutta
mikä into kun sai olla isolla näyttämöllä. Parasta monen ryhmän esityksessä
olivat kiitokset. Kun esitys oli päättynyt, valot sammuivat ja hetken kuluttua
ne syttyivät uudelleen ja sitten sain kumartaa ja niiata.
Tanssilalla, kuten kaikilla muillakin liikuntatunteja
järjestävillä – ovat osallistujat nuoria tai vanhoja – on huoli
kohtuuhintaisten ja järkevien kulkuyhteyksien päässä olevista toimitiloista.
Kukahan olisi se intomielinen kaupunginvaltuutettu, joka ryhtyisi ajamaan
liikuntatiloja tasapuolisesti eri puolille kaupunkia ja Pitäjänmäen
urheilukentälle uutta pukukoppia. Pitäjänmäki-seura ja Pitäjänmäen Tarmo ovat
tehneet kaikkensa pukukopin eteen. Sen tarve ei vain tunnu ylittävän
virkamiesten ymmärrystä.
Jo vuosia, oikeastaan vuosikymmeniä olen pohtinut miksi
tänne lännen laitamille ei heru kaupungin rahaa. Ei taida auttaa vaikka
kirjoittaisin joulupukille. Ei auta sekään vaikka pormestarit käyvät
ihmettelemässä tilannetta. On sekin merkillistä että Pitäjänmäen Tarmo saa
erityisenä suosionosoituksena pitää huolta Pitäjänmäen urheilukentän
jäädyttämisestä ja kunnossapidosta.
Kommentit
Lähetä kommentti