Näkymätöntä apua

Moneen otteeseen olen ollut tilanteissa, joissa on ollut ”muotia” erota kirkosta. 1970-luvulla sentään piti mennä kirkkoherranvirastoon ja ilmoittaa tahtonsa siellä. Nyt riittää, kun täyttää lomakkeen netissä ja painaa lähetä -nappulaa. Mutta olisiko nappuloiden painajia nykyinen määrä, jos todella tietäisimme mitä kaikkea seurakunnat tekevät.

Seurakunnissa on diakonia-toimintaa, jonka työntekijät auttavat niitä joilla menee heikommin kuin keskimääräisillä suomalaisilla. Seurakunnat ovat järjestäneet ruokajakelua ja ruokatarjoilua pitkään. Kauppiailta ja muilta ruoan tuottajilta saadaan ylijäämätarvikkeita joista joko valmistetaan ruokaa tai joilla täytetään ruokakasseja. Ennen korona-aikaa Pitäjänmäen kirkolla, Kannelmäessä, Huopalahdessa ja Munkkivuoressa oli yhteisöruokailua, jossa hyvin pienellä maksulla sai maittavan aterian. Halutessaan saattoi maksaa useammasta ateriasta ja taata sillä, että joku tositarpeessa oleva sai syötävää. Kukaan ei kerro eikä pidä meteliä siitä miten monta ”ilmaista” ateriaa näillä lounailla syötiin eli joiden maksajana oli seurakunta. Kehitteillä on tällä saralla jotain uutta. Ruoka-avun tarve on kaiken aikaa kasvanut eikä vähentynyt, kuten yltäkylläisten joulumarkkinoiden keskellä olettaisi.

Kirkolla ei ole tapana kertoa, miten paljon sen varoja tai henkilötyövuosia diakonia-työhön käytetään. Eikä kukaan laske vapaaehtoisten työtunteja ruoka-avun parissa. Kukaan ei riennä tekemään tv-juttua, kun Pitäjänmäen seurakunnan diakoniaväki jakaa asiakkaittensa pyytämiä joululahjoja. Seurakuntalaiset ovat toteuttaneet näitä toiveita vuodesta toiseen. Seurakunnankin rahallista panosta on mukana.

Vuosia sitten perustimme Neulekerhon, jonka ensimmäisiä yhteisiä hankkeita oli neuloa/kutoa villasukkia maahan tulleille pakolaisille. Sukkia tarvitaan edelleenkin. Moni neulekerholaisista on löytänyt käsityötaidoilleen uuden kohteen: joko lasten tai aikuisten sukkia diakoniatyölle eteenpäin jaettavaksi tai kastelahjaksi annettavia pieniä sukkia. Toisen kerran joulun alla saivat Pitäjänmäen ala-asteen ekaluokkalaiset Neulekerho Heiluvien puikkojen jäsenten kutomat villasukat. En kuulu sukankutojien uljaaseen joukkoon, joten voi vilpittömästi olla ylpeä saavutuksestamme.

Koulujen ja päiväkotien joulujuhlat olivat monena vuonna hienoja. Niihin pääsi kun koulussa oli tarpeeksi suuri auditorio tai juhlasali ja opettajat jotka jaksoivat harjoitella oppilaiden kanssa ohjelmaa. Korona-aika karsii näitäkin tilaisuuksia ja karsii niitä sekin että lapsenlapsetkin ovat kasvaneet niin suuriksi että heillä ei ole koulussa yleisölle tarkoitettuja joulujuhlia.  

Onneksi on nuoret harrastavat liikuntaa. Olen päässyt mukaan tanssiopiston joulunäytökseen ja cheerleadingin harrastajien syysnäytökseen. Liikuntanäytöksissä nautittiin esityksistä, joita on hiottu pitkin syksyä. Tanssimaan oppii vain tanssimalla!, kertoo tanssiopisto Tanssila mainoksessaan. Tanssilan tunneilla eri puolilla kaupunkia käy viikottain viitisen sataa lasta ja nuorta. Tanssinäytöksessä nuorimmaiset olivat 3-4 -vuotiaita. Ihan kaikki liikkeet eivät vielä olleet tuttuja, mutta mikä into kun sai olla isolla näyttämöllä. Parasta monen ryhmän esityksessä olivat kiitokset. Kun esitys oli päättynyt, valot sammuivat ja hetken kuluttua ne syttyivät uudelleen ja sitten sain kumartaa ja niiata.

Tanssilalla, kuten kaikilla muillakin liikuntatunteja järjestävillä – ovat osallistujat nuoria tai vanhoja – on huoli kohtuuhintaisten ja järkevien kulkuyhteyksien päässä olevista toimitiloista. Kukahan olisi se intomielinen kaupunginvaltuutettu, joka ryhtyisi ajamaan liikuntatiloja tasapuolisesti eri puolille kaupunkia ja Pitäjänmäen urheilukentälle uutta pukukoppia. Pitäjänmäki-seura ja Pitäjänmäen Tarmo ovat tehneet kaikkensa pukukopin eteen. Sen tarve ei vain tunnu ylittävän virkamiesten ymmärrystä.

Jo vuosia, oikeastaan vuosikymmeniä olen pohtinut miksi tänne lännen laitamille ei heru kaupungin rahaa. Ei taida auttaa vaikka kirjoittaisin joulupukille. Ei auta sekään vaikka pormestarit käyvät ihmettelemässä tilannetta. On sekin merkillistä että Pitäjänmäen Tarmo saa erityisenä suosionosoituksena pitää huolta Pitäjänmäen urheilukentän jäädyttämisestä ja kunnossapidosta.