Heidi Köngäksen Siivet kantapäissä

Heidi Köngäksen Siivet kantapäissä (Otava 2021, 363 s.) tutustuttaa lukijan vahvaan, itsenäiseen ja erittäin ammattitaitoiseen naiseen. Marja Rankkala (1918-2002) on tuttu nimi meille, jotka lapsena ja nuorena kuuntelimme radiosta kuunnelmia maanantai-iltaisin. Koko perhe kokoontui radion äärelle ja kuunnelmaa kuunneltiin hiiskumatta.  

Siivet kantapäissä kertoo Rankkalan vuosista Yleisradiossa, ensin free lancerina ja sitten vakituisena Radioteatterin ohjaajana. Rankkala oli myös etevä näytelmien sovittaja ja kääntäjä. Näyttelijän työ ei kiehtonut häntä samalla tavalla kuin kääntäminen ja ohjaaminen.

Siivet kantapäissä on myös kertomus suuresta rakkaudesta, josta Rankkala ei toipunut koskaan, vaikka miehiä elämän varrella riitti. Olavi Paavolainen oli Radioteatterin pomo ja hänestä tuli myös Rankkalan rakastettu samaan aikaan kun hän seurusteli Hertta Kuusisen kanssa. Ei ole vaikea arvata kumpi jäi toiseksi. Romaanissa Paavolaista kutsutaan Janukseksi, kaksinaamaisen jumalan mukaan.

Miksi yhä kuvittelen, että vain minä ymmärsin maailman samoin kuin sinä. Olimme samasta jalavasta veistettyjä, pitkiä hujoppeja kumpikin.

Köngäs eläytyy taiturimaisesti henkilöidensä elämään ja ajatusmaailmaan. Rankkala pohtii paljon miksi häntä huomattavasti vanhemmat kirjailijat ja taiteilijat juovat paljon ja eivät osaa elää ihanteidensa mukaan. Kirja on paljon muutakin kuin kertomus Marja Rankkalan miehistä ja häntä ympäröivästä kulttuuri-Suomesta.