Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa
Helsingin Kaupunginteatterin musikaali Niin kuin taivaassa
on kaikilta osin juuri sitä teatteria, mitä nyt on ilo nähdä, kun vihdoin ja
viimeinen katsomoihin saa ottaa väkeä – voimassa olevien rajoitusten mukaan
tietysti. Harmitti esityksen päätyttyä, kun aplodit eivät millään kuulostaneet
niin mahtavilta kuin haluisi. Meitä katsojia oli liian vähän. Olimme nähneet
hiotun, mieltä lämmittäväni ja kauniin esityksen.
Niin kuin taivaassa oli alun alkaen elokuva (2004).
Elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Kay Pollak oivalsi, että samasta aiheesta
voisi tehdä musikaalin. Laulujen sanat ovat Carin Pollakin ja Fredrik Kempen
käsialaa. Meillä Niin kuin taivaassa on nähty ensimmäisenä Svenska Teaternissa
2009 ja sen jälkeen sitä on esitetty eri teattereissa. Uuden esityksen alku on
peräisin Tukholmasta, missä musikaalin ohjaaja ja Lilla Teaternin taiteellinen
johtaja Jacob Höglund näki esityksen ja oivalsi heti: tämän haluan tehdä.
Avukseen hän sai käsikirjoituksen suomentajaksi Aino
Piirolan ja laulujen sanojen suomentajaksi Maija Vilkkumaan. Kapellimestarina
on Eeva Kontu. Upean ja monikerroksisen lavastuksen on tehnyt Sven Haraldsson. Pukusuunnittelu
on Samu-Jussi Kosken käsialaa, mikä värien skaala onkaan esityksen puvuissa.
Niin kuin taivaassa alkaa, kun maailmankuulu kapellimestari
saa niin pahan sydänkohtauksen, että lääkäri pelottelee äkkikuolemalla.
Musiikille kaikkensa antanut Daniel päättää palata kotiseudulleen, ostaa sieltä
vanhan kansakoulun ja joutuu keskelle pientä kyläyhteisöä. Hänestä tulee vt.
kanttori ja kirkkokuoron johtaja. Useimmat kylän asukkaista ovat asuneet siellä
aina. Heillä on vanhoja kaunoja – jopa kouluajoilta. Daniel pyristelee sitä
vastaan että hänet vedetään keskelle kylän elämää. Mutta vähitellen hän tajuaa,
että hän voi auttaa kuoron jäseniä kehittymään laulajina. Ja siinä samalla
paljastuvat niin ongelmat kuin hyvätkin asiat.
Esitys on kuin tehty korona-ajan jälkitunnelmiin. Kaikista
vastuksista ja rajoituksista huolimatta yhteisö voi kasvaa ja antaa jäsenilleen
sellaista, mitä nämä eivät ole aavistaneet edes olevan olemassa. Läskiksi
haukuttukin uskaltaa paljastaa miten hän on kärsinyt lapsesta asti saman miehen
nimittelystä ja kiusaamisesta. Mutta sekin asia voidaan sopia, kun kiusattu
uskaltaa paljastaa tunteensa. Perheväkivalta ei onneksi nappaa liikaa tilaa.
Samoin pääosaparin Danielin (Tuukka Leppänen) ja kaupan kassan Lenan (Oona
Airola) rakkaustarina ei ole monien musikaalien kaavan mukaan siirappimainen,
vaan se kehittyy vähitellen. Daniel on hyvin itseensä käpertynyt mies, hän
tarvitsee aikaa oivaltaakseen, että on olemassa muutakin kuin musiikin maailma.
Mies ei osaa edes ajaa polkupyörällä.
Esityksessä eivät loista vain Leppänen ja Airola. Hienoa työtä
tekevät Emilia Nyman, Antti Timonen, Puntti Valtonen, Sinikka Sokka ja Kari
Mattila ja kaikki muutkin.
Esityksen lavastus oli upea. Näyttelijät ja lavastus olivat
yhtenäinen kokemus. Pianon mustia kieliä muistuttavat puun rungot kertoivat
välillä enemmän kuin esittäjät. Kliseemäisesti sanoen raikas ja mukaansa
tempaava esitys. Kaupunginteatterin entinen johtaja Asko Sarkola arveli vuosia
sitten että pääkaupunkiseudulla on sata tuhatta musikaalien ystävää. Nyt on
vain toivottava, että edes murto-osa heistä pääsisi näkemään tämän hienon ja
hyvällä tavalla tunteisiin vetoavan esityksen.
Oona Airola ja Tuukka Leppänen Kuva Otto-Ville Väätäinen
Kommentit
Lähetä kommentti