Häikäisevän hieno Bolla Helsingin Kaupunginteatterissa
Pakko huokaista kliseemäisesti: tätä kannatti odottaa. Kun valot sammuivat Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä ja viimeiset vuorosanat Bolla-näytelmästä saavuttivat katsomon, tuntui, että olin kokenut jotain ainutlaatuista. Melkein kolme tuntia kestänyt näytelmä, missä ei ollut yhtään turhaa sanaa, ei tarpeetonta liikettä, ei väärää ääntä, ei eksynyttä näyttelijää, ei vääriä huonekaluja tai esineitä.
Ensin oli Pajtim Statovcin
hieno Finlandia-palkinnolla palkittu romaani Bolla(Otava 2019). Siitä dramaturgi
Tuomas Timonen muokkasi näytelmän ja Milja Sarkola ohjasi ja näyttelijät
näyttelivät. Ketju on selkeä, mutta siinä on paljon sellaista, mitä harvoin
näkee näyttämöllä. Sarkola on kuin taikuri, joka loihtii silmiemme eteen
jotain, mistä emme osanneet edes kuvitella.
Näytelmän lavastus (Kaisa Rasila),
sävellys ja äänisuunnittelu (Aleksi Saura), pukusuunnittelu (Elina Kolehmainen)
ja valosuunnittelu (Kari Leppälä) kannattelevat tarinaa pelkistetysti ja
intensiivisesti.
Romaani kuten näytelmäkin kertoo kahden
nuoren miehen rakkaudesta, joka tulenaralla Balkkanilla on mahdotonta. Toinen heistä
on albaani ja toinen serbi, toisella on myös perhe. Kirjoitin romaanista: ”Romaani
on samalla kertaa kaunis ja ahdistava, konkreettinen ja sadunomainen. Mahdotonta
ei aina ole mahdollista tehdä mahdolliseksi”. Samaan me törmäämme näytelmässäkin.
Mikään ei puolla sitä, että Arsimin ja Milosin rakkaus voisi jatkua. Heillä on
vain yksi yhteinen kesä ja se muuttaa heidät molemmat. Ei suinkaan paremmiksi
ihmisiksi, pikemminkin päinvastoin. Arsimin tuhoksi koituu hänen kaipuunsa
rakkauteen ja se vie hänet väärille urille.
Näytelmän intiimikohtaukset on
ohjannut intiimikohtausten koordinaattori Sara-Maria Heinonen ja hänen ansiostaan
kaikki on kaunista ja pakahduttavaa. Kiitos kuuluu myös Samuli Niittymäelle
(Arsim) ja Mikko Kauppilalla (Milos). Molempien roolityöt ovat huippuluokkaa.
Kauppilan henkinen mureneminen koskettaa niin paljon, että tulee tunne mitä
hänelle ihan oikeasti tapahtuu. Arsimin vaimo Jessica Grabowky hoitaa roolinsa
hienovaraisesti ja tyylikkäästi. Hänen vuorosanansa miehelleen: ”Kukaan ei
ansaitse yksinäisyyden ankaruutta”, jää mielen sopukoille. Äänen sanottuna se
tuntui paljon kohtalokkaammalta kuin kirjasta luettuna.
Monia rooleja tekevät Jouko
Klemettilä, Otto Rokka ja Ursula Salo. Jouko Klemettilä vuokraisäntänä ymmärtää
Milosia ehkä paremmin kuin kukaan muu. Oman roolinsa saa näytelmässä myös
albaanien kansanperinne. Päivästä toiseen Arsim kertoo lapsilleen tarinaa
Bollasta, pirusta, käärmeenkaltaisesta olennosta tai ylipäätään ulkopuolisesta
olennosta.
Kommentit
Lähetä kommentti