Me Rosvolat Tikkurilan teatterissa


Kerttu ja Rosvoloiden auto 


Tikkurilan teatterin esitykset syntyvät suotuisten tähtien alla. Vieläkin jaksan kehua talvella näkemääni Adalmiinan helmeä. Nyt voin siirtää kehumiset teatterin kesänäytelmään Me Rosvolaan. Sini Kolun kirjasarjasta Selja Ahava on dramatisoinut ja Carita Välitalo ohjannut vauhdikkaan ja hauskan esityksen.

Näytelmä on tulvillaan esittämisen riemua ja iloa. Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulu on toiminut Vantaalla 25 vuotta. Ja Kotiseututalo Påkaksen pihapiirissä on näytelty kesäisin vuodesta 1998. Me Rosvoloissa on mukana monta teatterikoululaista isoissa rooleissa, muutamat monessa eri roolissa.

Rosvolan perhe on melkein kuin minkä tahansa asuntovaunulla kesäisin paikasta toiseen liikkuva perhekunta. Heidän tapansa ovat ihan vähän erilaisia kuin tavallisille perheillä, kuten Vainiston perheellä, jonka isä kuntoilee kaiken aikaa, äiti hienostelee ja lapset ovat vallattomia veijareita. Rosvolat menevät karavaanareitten kesätapaamiseenkin. Aika usein he rosvoilevat, yleensä karkkeja ja herkkuja.  

Tällä kertaa teatterissa kerrotaan mitä tapahtuu kun Vilja Vainisto pääsee ”kesäretkelle” Rosvoloiden kanssa. Vilja oppii aika pian ettei karkkien voimalla sentään ihan mitä tahansa tehdä.

Esitys on mukaansa tempaava ja mieltä lämmittävä. Pienetkin katsojat ymmärtävät, ettei karkkilaatikoita ihan oikeasti voi kioskista käydä napsimassa. Hurja-Kaarlo Rosvolakaan ei oikeasti ole suuri rosvo, vaikka sellainen haluaisi välillä ollakin. 

Kiitos hyvästä esityksestä kuuluu jokaiselle esittäjälle. Niin innostuneita ja hyviä he ovat. Esityksen viehätystä lisäsi myös se, että ketään henkilöä ei nostettu sen kummemmin muita tärkeämmäksi. Kaikilla oli oma paikkansa ja roolinsa.  
     

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku