Idän pikajuna ja Suomenlinna


Lumikinokseen päiviksi juuttunut juna, pääosassa monien elokuvien ja tv-sarjojen sankari Hercule Poirot, murha, jonka ratkaisun lähes kaikki katsojat tietävät. Merkilliset ainekset perinteikkään Suomenlinnan kesäteatterin näytelmäksi. Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus -tarinan on näyttämölle sovittanut Ken Ludvig. Ryhmäteatterin esityksen on ohjannut Juha Kukkonen.

Ensimmäisenä ihastuksen ja näytelmän kantavana voimana on lavastaja Janne Siltavuoren loihtima juna. Välillä jopa juna liikkui, välillä se yritti liikkua mutta ei päässyt eteenpäin. Junasta tuli vääjäämättä yksi näytelmän tärkeimmistä ”henkilöistä”.

Kristo Salminen oli Hercule Poirot -roolissaan ihan oikea belgialainen herrasmies. Viiksien vahaus oli kaiken keskellä tärkeä toimenpide, siitä ei voinut tinkiä. Salmisen rauhallinen ja hieman kömpelökin liikehdintä oli hyvää vastapainoa muuten hieman yllättävässä ylinäyttelemiseen lipsahtelevassa esityksessä. Häiritsevintä huutaminen ja meuhkaaminen oli junan johtajan Toni Wahlströmin tulkinnassa. Merkillistä oli, että vaikka Helena Vierikko Greta Olssonia oli myös aikamoinen karikatyyri, se osui paremmin kohdalleen.

Minna Suuronen rouva Hubbardina, loistoluokan näyttelijättärenä ja Sara Paavolainen hillittynä ja hallittuna ruhtinatar Draggomiroffina olivat kaiken aikaa rooleissaan asiallisia ja uskottavia. Totta kai rouva Hubbard sai meuhkata, esittää, huutaa ja jopa kiljua, mutta siihen hänellä oli oikeus. Asta Sveholm Mary Debenhamina ja Johanna Kokko kreivitär Andrenyin roolissa vastasivat hyvin romaanista luomaani mielikuvaa.

Suomenlinnan kesäteatterin esitykset ovat usein olleet hyvin vauhdikkaita, liikunnallisia, jopa akrobatiaa runsaasti sisältäviä. Nyt oltiin samassa tilassa kaiken aikaa – ei hypitty eikä lennelty. Kesäteatterin olemukseen meno ja vauhti sopivat mainiosti – kunhan tarinalla on kelvollinen sisältö.

Idän pikajunan ja sen matkustajien parissa viihtyi, mutta ikimuistoista esitystä en kokenut enkä nähnyt. Moni asia oli vielä ainakin ensi-illassa tarpeettoman kankeaa.         



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku