Rönsyilevä Musta Saara

Tekijä -


Runsauden sarvi vai sekahedelmäkeitto. Pirkko Saision, Jussi Tuurnan ja Laura Jäntin uusin aikaansaannos Musta Saara Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä on räiskyvää teatteria. On hyvä käsikirjoitus, korvia hivelevää musiikkia ja oivalluksia pursuava ohjaus. Taitava näyttelijäkaarti. Näytelmän aihe ajankohtainen ja koskettava.

Transsilvaniaan on tarkoitus rakentaa Unionin rahoilla uusi asuinalue romaneille. Asuntojen tieltä on purettu suuri sikala. Rahat ovat kadonneet ennen kuin asunnot on saatu aikaan. Kun ei asuntoja, romanit lähtevät katsomaan suojelupyhimystään Mustaa Saaraan Ranskaan Camarguen suistoon. Matkalla ovat vastassa ottomaanit, husaarit ja janitsaarit.

Toisaalla Kansallispuolueen johtohahmot isä (Juha Mujea) ja tytär (Katariina Kaitua) pyrkivät Ranskan presidentiksi. Tytär vauhdittaa omaa kisaansa Jeanne d´Árcin hahmossa. Draculakin (Timo Tuominen) sekaantuu presidenttikisaan. Ja on siellä matkalla kolme vanhaa tanssijatartakin (Sinikka Sokka, Ulla Tapaninen ja Tiina Weckström).  

Kun Juha Muje toivottaa väen tervetulleeksi, tulee mieleen Saision Homo ja Slava. Katsoja palautetaan aina välillä reaalimaailmaan, kun näyttelijät vuorollaan tulevat kertomaan monesko kohtaus on menossa. Raisuun menoon on helppo tempautua mukaan, mutta samaan aikaan tuntuu, että kaikkea on tarjolla aivan liikaa. Välillä kohtaukset tuntuvat tarpeettoman pitkiltä, on kuin laulu ei loppuisi koskaan.

Mutta ehkäpä tästä kaikesta syntyykin tunne, jota tekijät tavoittelevat. Vaikka mitä tehdään romanien tilanne sen enempää kuin moni muukaan asia ei ole muuttunut – ei ottomaanien eikä husaarien ajoista. Tilalle on tullut sellaista, mistä meistä harva pitää. Pirkko Saision Musta Saara on tärkeä näytelmä. Se pysäyttää ja mitä enemmän se ärsyttää sitä enemmän se vaikuttaa.       



Kuva Tuomo Manninen 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Tekijä -
Kuva
Tulehtunut peukalo ja turmeltunut kynsi Yli kaksikymmentä vuotta meni ilman sen kummempaa. Säästinpähän kynsilakoissa kun ei tarvinnut käyttää kynsilakkaa kuin yhdeksään sormeen. Sitten alkoi peukalo vähitellen oireilla. Iho halkesi talvipakkasilla, oli kipeä ja hankala. Ylen terveysasemalla yrittivät hoitaa parhaansa mukaan. Kirjoittaessa sormia tarvitaan koko ajan ja kaikessa muussakin puuhailussa peukalo on tuiki tarpeellinen. Viitisen vuotta sitten peukalo ärtyi aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Lika meni kynnen alle, se tulehtui ja oli kipeä. Välillä en suostunut uskomaan että yhden pienen kynnen takia joutuu kipristelemään kivusta yölläkin. Kului kertakäyttöhanskoja ja puuvillahansikkaita kun suojasin peukaloani. Sisareni oli vakaasti kynnen poisoton kannalla. Joka toinen Pitäjänmäen terveysaseman lääkäri kannatti pois ottamista, joka toinen vastusti. Kerran oli varattuna leikkausaikakin, mutta joko m...
Lue lisää

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Tekijä -
Kuva
Miehelläni on ollut kolmisen vuotta kuulolaite. Kuulolaitteen saa kun käy terveysasemalla kuulotutkimuksessa ja siinä todetaan alentunut kuulo. Kuuloasioissa pääkaupunkiseudulla toimitaan HYKS:n eli yliopistollisen sairaalan piirissä. HYKS on ulkoistanut meitä koskevat palvelut Kuulokeskukselle. Se toimii Valkoisessa talossa Haagassa eli aika lähellä kotiamme. Sivusta katsoen kuulolaitteen käyttäminen on hankalaa. Pattereita pitää vaihtaa ainakin kahden viikon välein, on vaihdetta ja puhdistettava laitteessa olevaan ohuen ohutta muoviputkea ja puhdistettava laitetta muutenkin. Hämmentyneenä katselen vierestä kun mieheni huoltaa kojetta, minun tekniset kykyni eivät moiseen yltäisi. Vähitellen kävi ilmi, että laite syö pattereita tiuhaan tahtiin. Ei ollut mitään väliä minkä merkkisiä ja mistä hankittuja patterit ovat. Rasian, jossa laite on saatu, pohjassa lukee, että se on HYKS:n omaisuutta ja näin ollen sen kunnosta valittaminen kuuluu Kuulokeskukseen. Näin neuvottiin terveysa...
Lue lisää

Huippuosaaja

Tekijä -
Kuva
Nykyisen pitää olla työssään osaaja ja mielellään huippuosaaja. Minulla on ollut tänä vuonna onni tutustua huippuosaajaan. Kun viime marraskuussa teimme asuntokaupat uudesta kodista, oli edessä nykyisen asunnon myyminen. Koska asumme pientalossa (tarkemmin paritalossa) piti tehdä kaikenlaista ennen kuin myyminen voisi alkaa. Suurin asia oli kuntokartoitus. Kun ensimmäisen kerran luin raporttia tuli vääjäämättä mieleen voiko kukaan asua yli 10 vuotta vanhassa talossa. Lähes 30 vuotta vanha asunto on laitteineen kaikkineen nykykäsitysten mukaan tiensä päässä. Laitteiden kestoikä kun ei ole nykyisin kovin pitkä. Ja nykynormit rakentamisessakin ovat erilaiset mitä 1980-luvulla. Mutta kun ensi hämmennyksestä oli selvitty, oli kaikki taas hyvin. Vuosi sitten meillä kävi ensimmäinen asunnonmyyjä ja kertoi mitä asunnostamme voisi pyytää. Ostimme uuden asunnon Huoneistokeskuksen välittäjältä ja hän kertoi tuntevansa Haagan toimistosta kokeneen ja aluettamme hyvin tuntevan myyjän. Raija Nord...
Lue lisää