Hurmaava Kinky Boots


Eläköitynyt teatterinjohtaja Asko Sarkola arveli muutama vuosi sitten että Helsingin seudulla on sata tuhatta musikaalin ystävää. Tämän syksyn jälkeen joukko varmasti kasvaa. Niin onnistunut on Helsingin Kaupunginteatterin (Sarkolan ent. työpaikan) musikaali Kinky Boots.

Kinky Bootsin maailmanvalloitus alkoi vuonna 2012 Chicagosta. Musikaalin käsikirjoitus on Harvey Fiersteinin, musiikki ja laulujen sanat Cyndi Lauperin aikaansaannoksia. Kaiken perustana on Geoff Deanen ja Tim Firthin käsikirjoittama elokuva.

On konkurssin partaalla oleva kenkätehdas. Kenkätehtaan omistaja on pitänyt itsestään selvänä, että poika jatkaa isänsä jalanjäljissä. Mutta poika haluaakin päästä opiskelemaan ja karistaa paikkakunnan pölyt ja kenkätehtaan nahan hajut harteiltaan. Mutta kohtalo kääntää kaiken. Isä menehtyy ja poika Chrles (Petrus Kähkönen) palaa tehtaalle lopettamaan toimintaa, mutta sattumalta hän saa paikallisessa kapakassa esiintyvältä drag-taiteilija Lolalta (Lauri Mikkola) idean uudesta tuotteesta. Tarvitaan piikkikorkoisia saappaita, jotka ulottuvat reiteen saakka ja jotka kestävät miehen painon.

Kun tehtaan työntekijät saavat tietää, että työt ovat loppumassa, he ovat valmiita venymään vaikka mihin. Ja sietämään jopa sen että tehtaan suunnittelijaksi tulee toinen toistaan merkillisimmissä luomuksissa työpaikalle ilmestyvä drag-taiteilija ystävineen.

Musikaalien tarinat ovat usein aika yksioikoisia. Kinky Boots on poikkeus. Jos ei muuta niin musikaali lähes pakottaa ajattelemaan miksi emme voi hyväksyä toinen toisiamme sellaisina kuin olemme. Tai emme edes hyväksy itseämme.

Musikaalin herkimmässä kohtauksessa Lola ja Charles tunnustavat toisilleen miten vaikeaa on ollut kun isät eivät ole pystyneet hyväksymään poikiaan ja heidän ratkaisujaan.
Kinky Boots on taidokasta, sydämellistä ja innostunutta näyttämön juhlaa. Kaikki on kohdallaan pienintä yksityiskohtaa myöten. Katsomosta poistunut teatterin suurkuluttaja hämmästeli: Petrus Kähkösen olen tiennyt pitkään, mutta kuka kumma on Lolana loistanut Lauri Mikkola.

Lauri Mikkola todella loistaa roolissaan. Onneksi Kähkönen ei jää hänen eikä muidenkaan varjoon. Huikeaa oli Lolan enkelikuoron esiintyminen! Musikaalista huokuu tekemisen ja osaamisen riemu. Tanssit ja laulut esitetään taidokkaasti, kapellimestari Eeva Konnun johdolla musiikki on hurmaavaa. Peter Ahlqvistin lavastus välitti katsomoon aidon tehtaan tunnelman, nahkakin haisi katsomossa ihan vähän.

Harvoin yleisö on elänyt esityksessä mukana niin innokkaasti ja avoimella mielellä. Joku jo ehti kirjoittaa, että parasta mitä Eläintarhantiellä on saatu aikaan. On helppo olla samaa mieltä.


                                                                        Kuva Mirka Kleemola
                                                               Lauri Mikkola ja Petrus Kähkönen 


    

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku