Kulkemisen tolkuton raskaus
Välillä oli ilmassa merkkejä liikenteen vähenemisestä.
Aamulla eivät autot ajaneet katkeamattomana virtana Konalantietä pitkin Turuntielle
ja siitä Espooseen. Nyt virta on taas niin paha että muutamissa kohdissa ei
pääse aamulla ruuhka-aikaan edes kadun yli. Vihdintiellä jonotetaan oikein
kunnolla ja kehä I idästä länteen on tukossa. Bensan hinta on halpaa ja omalla
autolla ajetaan ihan entiseen malliin.
Jännityksellä seuraan miten uusi länsi-metro vaikuttaa
espoolaisten liikkumiseen. Meidän nurkillamme metro ei varmaan vaikuta juuri
mitään. Pohdin toisinaan miten tulisimme toimeen ilman kännyköitä, monia
tv-kanavia, liukuesteitä, sauvakävelysauvoja tai vesijumppa-tunteja. Mutta
miten tulisimme toimeen ilman bussilinjaa 550?.
Kyseisellä bussilla matkaisin Herttoniemen sairaalaankin
hoidattamaan lapsena telomaani peukaloa käsikirurgiselle osastolle. Taas täytyy
kehua miten hienosti kaikki erikoissairaanhoidossa toimi. Otti tietysti aikansa
ennen kuin vaivani oli siinä mallissa että päädyin erikoislääkärin käsittelyyn.
Kehuja satelee myös tuttavalta joka toipuu aivoverenvuodosta kohtalaisen pitkän
sairaalakeikan jälkeen.
Harmittaa kun aina vain valitetaan ja moititaan julkista
terveydenhoitoa. En usko että hoitotoimenpiteillä olisi jokin ikäraja. Milloin
kerrotaan että yli 70-vuotiaita ei hoideta tai että yli 80-vuotiaita ei enää
leikata. Ei hoideta eikä leikata jos lääkärit katsovat että toimenpiteet eivät
edistä vanhuksen toimintakykyä tai ovat liian vaarallisia.
Melko pienillä kustannuksilla Helsingissä aiotaan lisätä
ikäihmisten toimintakykyä. Suunnitelmissa on että päiväsaikaan vanhukset
voisivat matkustaa puolella hinnalla busseissa, metrolla ja lähijunissa. Kunhan
halpa liikkuminen ei vain houkuttele
hyppäämään bussin kyytiin parin pysäkinvälin matkalle, jonka tähän asti
on tottunut kävelemään.
Vaikka liikennevirrat pääkaupunkiseudulla ovat jatkuvasti
kasvaneet, olemme kaukana suurkaupunkien ruuhkista. Mutta vähempikin autoilu
riittäisi. Leikillisesti olen miettinyt voisiko joku taho suorittaa jonain
viikonloppuna laskelman, jolla selvitettäisiin miten paljon väkeä on liikkeellä
pelkästään urheilun takia: kilpailijoina, katsojina, harrastajina, lasten
kuskaajina. Luku olisi varmasti melkoinen.
Edesmennyt professori Terttu Arajärvi esitti taannoin
haastatellessani häntä että etenkin Helsingissä lapsille pitäisi hankkia vain
sellaisia harrastuksia minne he voivat itse mennä julkisille kulkuvälineillä.
Hänen mielestään vain jääkiekkoa pelaavat tarvitsevat kuljetusapua koska heillä
on niin painavat välineet.
Miksi hyväksymme sumeilematta lapsille harrastuksia jotka
ovat kaukana kotona. Kun hämmästelen miksi isovanhemmat viikosta toiseen
kuljettavat lastenlapsiaan ympäri kaupunkia harrastuksesta toiseen, on selitys,
kun lapsi niin haluaa sitä ja sitä. Kotinurkille ei saada koskaan tanssitunteja
eikä satujoogaa kun olemme valmiita menemään niiden perässä pitkienkin matkojen
taakse.
Tiedän että tiloista on huutava pula. Minneköhän on hautautunut
selvitys jonka avulla oli tarkoitus saada koulun käyttö joustavammaksi.
Päinvastoin viime syksynä yritimme järjestää Pitäjänmäen Muistipiirin
10-vuotisjuhlat Pitäjänmäen yläasteen koululla. Juhlia ei saa pitää koululla
viikonloppuna!!!
Vaikka näitä harmituksen aiheita on ilmassa - tämä edellä oleva teksti on julkaistu Tanotorven helmikuisessa numerossa, toivotan kaikille oikein hyvää ystävämpäivää.
Sain näin ihanan kortin ihanan runon kera ystävältäni Tepalta, olemme tunteneet toisemme 60 vuotta. Ja ystävyytemme on kestänyt vuosikymmenet. Tepa asuu Ikaalisissa.
Hyvä kirjoitelma. Ja tottahan se on.
VastaaPoista