Valittamisen vaikerrus
Nykyisin on pidettävä puolensa joka paikassa. On vaadittava palvelua niin yksityisellä sektorilla kuin julkisellakin puolella. Hoitoa ja hoivaa saa vain se joka osaa sitä vaatia. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat vanhukset joiden puolesta ei kukaan hoida asioita.
Näitä jankutetaan koko ajan. Ja näinhän se. Mutta samaa sitkeyttä ja keksiliäisyyttä tarvitaan valittamisessakin. Mieheni keksi että valitus anestesialääkärin käyttäytymisestä sormileikkauksessani pitää osoittaa HUS;n henkilöstöhallintoon. Sinne sitten selostus lähti. En vaatinut mitään kerroin vain mitä oli tapahtunut. Ystävällisen hyväntahtoisesti toimitusjohtaja kertoi että olenpa kääntänyt kirjeenne osastonhoitajalle - hän jopa sattuu olemaan kaimani.
Mutta satunpa tietämään, että osastonhoitajalla ei hallinnollisesti ole sairaalan hierarkiassa mitään tekememistä lääkärien käyttäytymisen kanssa. Kirjoitin uudestaan toimitusjohtajalle ja kerroin näkökantani. Kului tunti kun sain kirjeen anestesi-asioiden ylimmältä lääkäriltä. Hän kertoi ryhtyvänsä asian vaatimiin toimenpiteisiin.
Miksi henkilöstöhallinto kohautti olkapäitään ja väitti hoitavansa asiat tavalla jolla ei ole mitään merkitystä. Ilahduin suuresti kun kirje oli mennyt oikeaan osoitteeseen. Mutta siihen vaadittiin sitkeyttä ja hieman tietoakin.
Kolehtia keräämässä
Olen viime sunnuntain jäljiltä taas yhtä kokemusta rikkaampi. Kirkossamme oli kirkkoherra Arto Antturin virkaanasettamistilaisuus, jossa oli mukana piispa Irja Askola. Olimme tervehtijöinä, kuten ohjelmassa luki Enskan ja Merja Laukkasen kanssa. Jaoimme Merjan kanssa virsikirjoja ja toivotimme tulijat tervetulleiksi. Enska oli eteisessä opastamassa.
Yllättäen Erja-suntio pyysi että tulisimme myös keräämään kolehtia. Ja niin teimme. Nyt teidän senkin mihin kolehtihaavit viedään kun ne viedään sakastiin.
Messu oli lämminhenkinen tilaisuus. Arton saarna oli puhutteleva niin kuin kaikki saarnat mitä olen kuullut tai lukenut. Piispa oli ennakko-odotusteni mukaisesti luonteva ja ystävällinen. Kovia vaatimuksia kirkkoherralle asetetaan. Piispa kysyi ja kirkkoherra vastasi tahdon kolmeen tiukkaan kysymykseen.
Ystäväni Seija Korpela onnistui ottamaan valokuvan. Lisää valokuvia on seurakunnan nettisivuilla.
Viikonlopun ilon aiheita oli Maaritin vierailu. Hän oli käynyt Kiinassa ja mukaan oli tarttunut kauniita laukkuja ja muutakin tavaraa. Olimme lauantaina katsomaan Kaisun Bollywood-tanssiesitystä. Wilskan tytöt ovat kovia esiintymään, niin minmulla riittää kulttuuririentoja silläkin saralla.
Näitä jankutetaan koko ajan. Ja näinhän se. Mutta samaa sitkeyttä ja keksiliäisyyttä tarvitaan valittamisessakin. Mieheni keksi että valitus anestesialääkärin käyttäytymisestä sormileikkauksessani pitää osoittaa HUS;n henkilöstöhallintoon. Sinne sitten selostus lähti. En vaatinut mitään kerroin vain mitä oli tapahtunut. Ystävällisen hyväntahtoisesti toimitusjohtaja kertoi että olenpa kääntänyt kirjeenne osastonhoitajalle - hän jopa sattuu olemaan kaimani.
Mutta satunpa tietämään, että osastonhoitajalla ei hallinnollisesti ole sairaalan hierarkiassa mitään tekememistä lääkärien käyttäytymisen kanssa. Kirjoitin uudestaan toimitusjohtajalle ja kerroin näkökantani. Kului tunti kun sain kirjeen anestesi-asioiden ylimmältä lääkäriltä. Hän kertoi ryhtyvänsä asian vaatimiin toimenpiteisiin.
Miksi henkilöstöhallinto kohautti olkapäitään ja väitti hoitavansa asiat tavalla jolla ei ole mitään merkitystä. Ilahduin suuresti kun kirje oli mennyt oikeaan osoitteeseen. Mutta siihen vaadittiin sitkeyttä ja hieman tietoakin.
Kolehtia keräämässä
Olen viime sunnuntain jäljiltä taas yhtä kokemusta rikkaampi. Kirkossamme oli kirkkoherra Arto Antturin virkaanasettamistilaisuus, jossa oli mukana piispa Irja Askola. Olimme tervehtijöinä, kuten ohjelmassa luki Enskan ja Merja Laukkasen kanssa. Jaoimme Merjan kanssa virsikirjoja ja toivotimme tulijat tervetulleiksi. Enska oli eteisessä opastamassa.
Yllättäen Erja-suntio pyysi että tulisimme myös keräämään kolehtia. Ja niin teimme. Nyt teidän senkin mihin kolehtihaavit viedään kun ne viedään sakastiin.
Messu oli lämminhenkinen tilaisuus. Arton saarna oli puhutteleva niin kuin kaikki saarnat mitä olen kuullut tai lukenut. Piispa oli ennakko-odotusteni mukaisesti luonteva ja ystävällinen. Kovia vaatimuksia kirkkoherralle asetetaan. Piispa kysyi ja kirkkoherra vastasi tahdon kolmeen tiukkaan kysymykseen.
Ystäväni Seija Korpela onnistui ottamaan valokuvan. Lisää valokuvia on seurakunnan nettisivuilla.
Viikonlopun ilon aiheita oli Maaritin vierailu. Hän oli käynyt Kiinassa ja mukaan oli tarttunut kauniita laukkuja ja muutakin tavaraa. Olimme lauantaina katsomaan Kaisun Bollywood-tanssiesitystä. Wilskan tytöt ovat kovia esiintymään, niin minmulla riittää kulttuuririentoja silläkin saralla.
Kommentit
Lähetä kommentti