Pysyin pystyssä

Nyt on sitten koettu talven ensimmäiset liukkaat kelitkin. Lauantaina onnistuimme Lisan kanssa taituroimaan hyvin keskustassa. Siellä kadut eivät pahemmin olleet liukkaita. Olimme Viirus teatterissa kokemassa ja näkemässä ainutlaatuista teatteria. Lauri Maijala on kirjoittanut ja ohjannut näytelmän Missä nyljimme kerran. Alunperin näytelmää on esitetty ruotsiksi, nyt suomeksi.

Särkyneiden sydänten hotellissa elämänmeno on häkellyttävää. Aina ei pysy kärryillä ollenkaan. Välillä sai hienoja oivalluksia. Jos pitää yhdellä sanalla kiteyttää kaikki se on mielestäni ahneus. Se teetättää ihmisillä mitä vain.

Ilahduttavaa oli jälleen kerran nähdä miten hyvä näyttelijä Maria "Marre" Ahlrothista on tullut. Yritin selittää Lisalle, että Marre on mieheni tyttären miehen tytär. Ihan selkeää! Tuntui kivalta kun Marre ja hänen poikaystävänsä Viktor Idman tulivat tervehtimään näytöksen jälkeen.

Ostin nämä icebug-kengät kaksi vuotta sitten. Ja ilman niitä en olisi eiliselle lenkillekään uskaltanut lähteä. Hyvin pysyin kävellessä pystyssä melkein kaksi tuntia. Kalliit mutte hyvät.

Piti kuvata lumista maisemaa, onneksi siihen tuli myös vieras. Arvelen että vieras oli city-kani. Hyvin innokkaasti hän kaivoi lumen alta syötävää - kukkamaastani. Tähän asti city-kanit, joita pihapiirissä liikkuu tai oikeammin loikkii, eivät ole tehneet kovin pahaa jälkeä. Kuoppia on siellä täällä. Olemme Kertun kanssa pohtineet asuvatko kanit ihan oikeasti maan alla.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku