Ryhdyin, harkitsin ja peruin
Olin jo jossain päättänyt, että ryhdyn seurakuntavaaleihin ehdokkaaksi, jos Arto Antturi voittaa kirkkoherravaalit. Maanantaina päätin ryhtyä ehdokkaaksi, tiistaina ja keskiviikkona mietin mille listalle - tarjolla oli aktiiviset seurakuntalaiset ja demarit - torstaina päätin että menen demareitten listalle ja ryhdyin keräämään valitsijayhdistykseen nimiä, perjantaina tarpeellinen määrä tukijoita oli kasassa, lauantaina päätin luopua ehdokkuudestani.
Pahat voimat lähtivät liikkeelle. Piti mustamaalata niin minua kuin uutta kirkkoherraakin. Päädyin siihen että en tieten tahtoen hanki itselleni ikävyyksiä. Vaikka olisin kuinka raukkamainen. Jos joku haluaa "hillua" ja kylvää pahaa mieltä, niin sille en voi mitään.
Odotan joka tapauksessa sitä että voisin ryhtyä jollain tavalla toimimaan seurakunnan piirissä. Moni sanoo minulle että onhan sinulla kädet täynnä tekemistä. Totta kai on koska aina kun saan jonkin kirjoitushomman valmiiksi, kehittelen uuden. Mutta ainakin minulle on tärkeää olla osa jotain yhteisöä.
Tärkein yhteisöni perheen lisäksi on tietysti Pitäjänmäen Eläkkeensaajat, mutta kun en ole vastuussa toiminnasta, etääntyy asiasta pakostakin ja jäljelle jäävät ystäviksi muuttuneet ihanat yhdistystoverit.
Viikon - flunssaa jatkuu sitkeänä - ilon aiheita ovat olleet tiistai-päivä Kertun kanssa ja leipomisiltapäivä perjantaina Elisan ja Karlan kanssa. Tänään eli sunnuntaina kappusimme Enskan kanssa pitkästä aikaa Malminkartanon mäelle. Jaksoimme eikä vieläkään tunnu pahalta.
Pahat voimat lähtivät liikkeelle. Piti mustamaalata niin minua kuin uutta kirkkoherraakin. Päädyin siihen että en tieten tahtoen hanki itselleni ikävyyksiä. Vaikka olisin kuinka raukkamainen. Jos joku haluaa "hillua" ja kylvää pahaa mieltä, niin sille en voi mitään.
Odotan joka tapauksessa sitä että voisin ryhtyä jollain tavalla toimimaan seurakunnan piirissä. Moni sanoo minulle että onhan sinulla kädet täynnä tekemistä. Totta kai on koska aina kun saan jonkin kirjoitushomman valmiiksi, kehittelen uuden. Mutta ainakin minulle on tärkeää olla osa jotain yhteisöä.
Tärkein yhteisöni perheen lisäksi on tietysti Pitäjänmäen Eläkkeensaajat, mutta kun en ole vastuussa toiminnasta, etääntyy asiasta pakostakin ja jäljelle jäävät ystäviksi muuttuneet ihanat yhdistystoverit.
Viikon - flunssaa jatkuu sitkeänä - ilon aiheita ovat olleet tiistai-päivä Kertun kanssa ja leipomisiltapäivä perjantaina Elisan ja Karlan kanssa. Tänään eli sunnuntaina kappusimme Enskan kanssa pitkästä aikaa Malminkartanon mäelle. Jaksoimme eikä vieläkään tunnu pahalta.
Kommentit
Lähetä kommentti