Kyllä me tiedämme
Jos et ole lukenut Tanotorvesta kolumniani, niin tässä...
Metropoli tulee ja terveysasemat lähtevät.
Metropolihallinto tekee liikkumisen joustavaksi ja halvaksi. Viisi isoa
terveysasemaa lisää liikkumisen tarvetta. Eli kaikki on muka kunnossa.
Liikkumaan pääsee kätevästi minne vaan ja kun palvelut viedään kauas asuinsijoiltamme,
pitää meidän liikkua ja näin kun liikkuminen lisääntyy, on helppo todistaa että
kannattavaksi tuli. Terveysasemien kustannukset laskevat kun niitä on nykyistä
vähemmän ja liikenne tulee kannattavammaksi kun liikkujia on nykyistä enemmän.
Mitä tässä sitten valittaa!
Kukaan ei ole kysynyt minulta missä minun ikäihmisen
olisi parasta käydä otattamassa verikokeita, käydä röntgenissä tai muissa
tutkimuksissa tai hakea apua vaivoihini terveyskeskuslääkäriltä tai uusia
resepteitäni. Kaukana, kaukana isossa virastotalossa virkamiehet ovat
päättäneet missä meidän on parasta hoidattaa itseämme.
Samaan aikaan puhutaan että metropoli-hallinto tuo
mukanaan lähidemokratian. Lähidemokratialla lisätään yhteisöllisyyttä ja
kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa lähiympäristönsä kehittämiseen ja
palveluihin.
Kattia kanssa, sanon minä äiti-vainaan sanontaa lainaten.
Moiseen en usko.
Terveysasemien sulkemishankkeesta tihkuvien tietojen
mukaan ikäihmisten suurhoitopaikka perustetaan läntiseen Helsinkiin joko Kannelmäkeen
tai Malminkartanoon. Kannelmäkeen pääsee Pitäjänmäen suuralueelta parhaiten
kävellen Mätäjoen vartta pitkin tai oikoen peltoteitä myöden.
Julkisia
kulkuneuvoja tarvitaan useampi ennen kuin Kantsu on saavutettu. Malminkartanoon
pääsee vähän helpommin. Niin kaukana molemmat paikat ovat että kyllä siinä
taksiliikenne lisääntyisi. Palvelulinja voi helpottaa tilannetta, jos se
kulkisi sieltä missä me matkaajat olemme.
Kannelmäen keskuksessa olisi se hyvä puoli, että jospa
sitten jollain tavalla ratkaistaisiin Pitäjänmäen ja Kannelmäen välinen
liikennöinti. Sitten vihdoin ja viimein pääsisimme Kanneltalon
kulttuuririentoihin. En millään tahdo ymmärtää miksi kaupunkisuunnittelijat
eivät ole aikoinaan osanneet liittää näitä naapurikaupunkiosia luontevasti
toisiinsa.
Pienessä mittakaavassa ihmettelen monessa paikassa, miksi
kukaan ei etukäteen käy seuraamassa missä väki liikkuu. Kun korjataan puistoa, suunnitellaan
tiet ja polut kauniisti paperille. Kun kaikki on valmista, kuljemme me siitä
mikä on kätevintä ja mihin olemme tottuneet. Emme tottele suunnittelijoiden
aivoituksia, vaan omiamme. Kuljemme omia polkuja pitkin.
Omien, mutta kirjasta ammennettujen ohjeiden mukaan tulee
Helsingin Kaupunginteatterin huikeassa musikaalissa Miten menestyä vaivatta
liike-elämässä ikkunanpesijästä menestyvä liikemies. Musikaali perustuu1952
julkaistuun samannimiseen opaskirjaan. Broadway-musikaali aiheesta nähtiin 1961
ja uusin versio 2011. Antti Lang nuorena menestyjänä ja Esko Roine vanhana
konkarina avittavat koko musikaalin esiintyjäjoukon hauskaan ja ihastuttavaan
esitykseen. Tuntuu hienolta lähteä esityksestä kotiin hyvillä mielin monta
ajatusta mielessä. Viihdyttävää viihdettä!
Ihan kuin teatterinjohtaja Asko Sarkola olisi tiennyt
että tänä syksynä kaivataan piristystä kaikkeen ankeuteen ehkäpä enemmän kuin
pitkään aikaan. Siitä huolimatta jään jännityksellä odottamaan niin
Kaupunginteatterin kuin Suomen Kansallisteatterinkin Vanja-enoa. Millaista
Tsehovia näemme?
Kommentit
Lähetä kommentti