Kohden ei ole koskaan

Onneksi nyt on lunta ja pakkanenkin sopii, Ei ole liian kylmää kun pukeutuu tarpeeksi lämpimästi. Näin me vakuuttelemme toisillemme, vaikka mielen salaisissa sopukoissa kaivataan neljän asteen pakkasta ja kaunista lumista postikorttimaisemaa.

Viime talvana tähän aikaan olin ahdistunut. Joka aamu kurkkasin ensimmäiseksi työhuoneeni ikkunasta pihatiellemme. Onko satanut lunta? Useimmiten vastaus oli - kyllä on satanut. Ei sitten muuta kuin lämpimät vuorelliset saappaat jalkaan ja hommiin. Yhtenä aamuna ohikulkeva rouva kysyi teetkö lumityöt tuonne asti ja näytti tiemme meidän talon päätä. Hieman tuohtuneena myönsin ja totesin että satun asumaan siellä. Hän kertoi että kyllästyi naapurinsa kanssa neljän perheen rivitalon lumitöihin ja että ovat saaneet huoltoyhtiön koneen tekemään lumityöt. Muutaman viikon päästä meilläkin oli sopimus ko. firman kanssa.

Kun joulun maissa hämmästelimme lumettomuutta, Elisa arveli että lunta ei sada koska olemme jo maksaneet talven lumityöt. Eikä ole konetta näkynyt pihallamme vieläkään! Enska huomautti taannoin että eihän kukaan valita sitäkään että vakuutusmaksut menevät hukkaan kun ei tapahdu mitään minkä takia saisi vakuutusrahoja.


Pientalossa joka lämpiää sähköllä pitäisi säästää sähköä. Takkatuli varaavassa takassa on erinomainen lämmönlähde. Nyt ovat keksineet että takkapuiden polttamisesta tulee vaarallisia hiukkasia. Eli tunnen itseni rikolliseksi aina kun meillä roihuaa tuli takassa!!!! En kyllä ihan oikeasti.

Kun ei ole paljon lunta, ei voi hiihtää. Mutta ei se harmita. Perjantaina sauvakävelin puolitoista tuntia ja tänään olin vesijuoksemassa. Huomenna kelpaa lähteä lenkkeilemään, sillä ostin viimeisillä synttärilahjaksi saamillani "urheiluvälinerlahoilla" uuden urheilukerraston ja välikerraston. Kiitos lahjojen antajille.

 Sain joululahjaksi barbikakkosen Intiasta. Maarit oli nähnyt ne lentokentän kaupassa ja päätti ostaa äidilleen. Ovat elämäni ensimmäiset ikiomat barbit. Onhan minulla hiekkalaatikkokin. Enska kysyi aikoinaan haluatko hiekkalaatikon ja sitten se ilmestyi meidän pihalle.

Leikimme Kertun kanssa barbeilla. Intialaiset tytöt on adoptoitu Intiasta Suomeen. Maarit kyllä kertoi tyttöjen nimet, mutta annoimme tytöille uudet nimet: Sabina ja Rosa.


Vain mummi voi samana päivänä leikkiä merihevosilla (pitkillä pötkylöillä) uimahallissa, barbeilla kotona ja värittää esikoulutehtäväkirjaa, kun Kerttu tarvitsi apua.

Välillä on pakko leikkiä aikuista ja nyt on työlistalla mm. tiedottamiskurssin suunnittelu nettiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku