Finlandia voittajan ote hellitti

Olen monta kertaa lukenut yli 500-sivuisen romaanin. Isokokoinen kirja on hankala käsitellä ja etenkin sen lukeminen sängyssä on vaikeaa. Niska siinä tulee kipeäksi. Mutta minkäs teit.  Finlandia-voittajan Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme (Teos 2013) pitää sisällään 526 sivua, kirjasinkoko on pieni ja riviväli olematon.

Venäläinen runoilija Marina Tsvetajeva ei ole aikaisemmin kuulunut elämänpiiriini. Nyt kuului monta monituista päivää. Kirjan lukeminen eteni hitaasti. Tajunnanvirran kaltainen kerronta ei viehätä minua yhtä paljon kuin sujuva kerronta, mutta kirjan rakenne viehätti. Kun tapahtumat eivät etene pelkästään kronologisesti, joutuu kaikkeen mitä käsitellään ja kerrotaan paneutumaan tavallista pontevammin ja perusteellisemmin. Se otti välillä koville! Harvoin koen tällaista romaania lukiessani.

Tarina on myös rankka. Kirjan toinen päähenkilö on Marinan tytär Alja. Äiti ja tytär rakastavat ja vihaavat toisiaan. Tytär yrittää kurottautua äitinsä suosioon - turhaan. Kaiken yllä leijuu perheen kohtalo. He ovat paenneet vallankumouksen jaloista Venäjältä. Päätyvät Euroopassa Pariisiin, mutta palaavat lopulta Moskovaan ja erinäisten vaiheiden jälkeen Alja päätyy työleirille. Äidin elämänkulku päättyy toisella tavalla. Marinan aviomies ja Aljan isä menehtyy työleirillä.

Finlandia-palkinnon voittajan valitsi viime joulukuussa teatterinjohtaja Asko Sarkola. Hänen mielestään Pelon romaanissa on ehdolla olleista kirjoista laajin jänne: tajunnanvirrasta kiduskammion kuulusteliuin ja Vokkutan työleirille. Yhtä vaikuttavaa, pysähdyttävää, koskettavaa kuvauskohteesta riippumatta.

Askon kanssa on pakko olla samaa mieltä. Kirjan kuvaamat asiat pyörivät mielessä. Miten hankalaa runoilijan on elää kun esteet kirjoittamiselle ovat ylitsepääsemättömät ja oma olemassa olo on koko ajan uhanalainen.

Nyt jään odottamaan millaisen vastaanoton kirja saa kahdessa lukupiirissäni. Ensin työkavereita ja sitten eläkkeensaaja-ystäviä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku