Aina olen väärässä

Näin kirjoitan vuoden ensimmäisessä Tanotorvessa.

Kuntoilen väärin, syön väärin, sairastan väärin, liikun väärin, harrastan kulttuuria väärin, katson televisiota väärin.  Kaiken lisäksi tuntuu että olen kaikkeen väärän ikäinen. Olen myös vanha ja hyvinvointivaltion elätti.

Arvovaltainen valtion liikuntaneuvosto kertoo esitteessään Liikunta ja ikääntyminen: ”Selvitysten mukaan kävely ja muu liikunta ovat kuitenkin vähenemässä ja vain muutama prosentti eläkeikäisistä liikkuu sekä kestävyys- että lihaskuntosuositusten mukaisesti. Myös tasapainoharjoittelu on liian vähäistä.”

Lehtiartikkelissa väitettiin että uiminen ei pidä loitolla diabetesta. Näitä erilaisia väittämiä ponnahtaa näköpiiriin taajaan. Enää ei tiedä miten oikeaoppisesti pitäisi liikkua. Minusta on aivan tarpeetonta että palkkatyöläiset istuvat ja pohtivat teoreettisesti miten monta kertaa viikossa minun pitäisi käydä kuntosalilla vai pitäisikö ollenkaan. Entä vesijumpassa, vesijuoksemassa, sauvakävelemässä, hiihtämässä ja millaisessa jumpassa. Tärkeintä olisi että ikäihmisille olisi tarjolla monenlaista liikuntaa ja monenlaisia kuntoilumahdollisuuksia halvalla eri puolilla kaupunkia.

Lopputulema: liikun tavalla joka minusta on kivaa. Ja niin usein tai harvoin kuin minua huvittaa. Hauskinta kun kuitenkin on leikkiä 5-vuotiaan pikkutytön kanssa Mäkelänrinteen uimahallin lastenaltaassa kun siellä on vähän väkeä. Koko ajan minun pitää liikkua, koska kilpailemme milloin milläkin tavalla kumpi on ensin toisessa päässä allasta. Jos olen ensimmäisenä, minun suoritukseni yleensä hylätään. Pienen ihmisen vuoro on voittaa aina – ei mummin.

Kolme vuotta sitten vastasin innolla kyselyyn, jossa kerättiin mielipiteitä Jouko-palvelulinjojen käytöstä ja kehittämistarpeista. Saman ajan jossain istui työryhmä pohtimassa mitä meidän kulmien palvelulinjalle voitaisiin tehdä. Suunnitelma paljastettiin niin viime tipassa viime vuoden lopulla että mitkään adressit tai kannanotot eivät Helsingin Seudun Liikenteen herrojen ja rouvien mielipidettä kääntänyt. Uudistus astui voimaan 1.1.2014.

Kertoiko kukaan Mäkkylässä, Henrikintieltä tai Leppävaarasta Joukoon nouseva kulkija, että hän haluaa aina ja ehdottomasti että jouko kääntyy heti Pitäjänmäentieltä Konalantielle. Käyttäjät vaihtavat usein kulkuneuvoa Pitskun asemalla. Siitä kun pääsee eri puolille kaupunkia ajaviin busseihin ja juniin.

Tv- ja radio-ohjelmia pitää nykyisin kuunnella ja katsella salaa. Yhtiöissä on päätetty minkä ikäisille mikäkin kanava profiloidaan. Mitään ohjelmaa ei ole tarkoitettu yli 60-vuotiaille ja tämä väki on kuitenkin radio- ja tv-ohjelmien suurkuluttajia. Tv:tä katsotaan keskimäärin reilut neljä tuntia väärässä. Ostoksille ei passaa lähteä ollenkaan. Kuitenkin ostaa vääriä tavaroita ja vääristä liikkeistä.

Onneksi teatterit, museot, galleriat ja musiikkitalot ja ooppera eivät ole vielä keksineet että niidenkin produktiot on itse asiassa tarkoitettu hyvätuloisille alle 30-vuotiaille city-ihmisille. Taannoin riimittelytaitoinen tuttavani kyseli laulussaan olemmeko vain ongelmajätettä – hän tarkoitti kaikkia eläkeikäisi. Silloin olin vakaasti sitä mieltä että emme ole. Nyt en olisi enää niin varma.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku