Mannerheim ja Risto Räppääjä

Molemmat tapasin Tampereella. Risto oli reipas ja välillä vähän ujonpuoleinenkin nuori mies Tampereen Komediateatterin näyttämöllä.

Siellä se seisoo Mannerheim  Vehmaisten metsässä. Monta tienviittaa tarvittiin ennen kuin päädyin metsäpolulle, joka vei patsaalle. Lapsena ja vielä nuorenakin ihmettelin miksi niin monen tutun kotona oli Mannerheimin kuva. Isä oli tehnyt selväksi että meillä ei valkoisen kenraalin kuvia kumarreta.

Heijastanee myös ylipäätään tamperelaisten suhtautumista kopeaan sotilaaseen, että hän patsaansa kanssa olla ypöyksin metsässä. Paljon tunnetumpi kuin patsas on varmaan Mannakorven Linkosuon kahvila. Tehtaan yhteydessä olevasta kahvilasta sai maittavia mansikkaviinereitä, rouhecroisantteja ja mustikka-paahtoleipää ja kaiken lisäksi erittäin edullisesti.

Risto Räppääjää piti mennä katsomaan kaupungille Tampereen Komediateatteriin. Mukana olivat Liisa (sisareni tytär) ja hänen tyttärensä Alina, 8 ja Viivi, 5 sekä Tampereen matkan kumppanini Elisa.

                                                  Elisa ja Alina odottavat esityksen alkamista.

Taidetta näin Pispalan nykytaiteen keskuksessa Hirvikatu 10:ssä. Siellä oli veljeni pojan avovaimon Katja Luodon näyttely. Valokuvat olivat upeita - etenkin ne missä oli Katjan tytär ja puoliso. Eniten pidän Katjan kirjontatöistä niitä oli nyt esillä vähän.

Vuoden taiteilija on Jarno Vesala ja hänen töitään on esillä Tampereen Taidemuseossa. Videotaide on aika hämmentävää. Puhuttelevia teokset olivat, mutta kun mummu haahuilee yksinään pimeästä huoneesta toiseen, pohtii pakostakin mikä tässä on taidetta.

Paljon konkreettisempaa oli Tiitin uuden talon pihan raivaaminen. Innostuin hommiin tosimielellä sunnuntaina kun olimme päivällä nauttineet maukkaan lounaan ja hyvästä seurasta Markolla (veljeni poika) ja Veeralla. On ihanaa kun he ovat aina niin vieraanvaraisia ja ottavat mielellään ison kasan vieraita kerralla vastaan. Näin Tampereen sukulaisetkin näkevät toisiaan kun minä organisoin heitä toisten kotiin. Kiitos Veera ja Marko taas kerran!!!

Leinolan talolla oli siis paikkojen kohentamista tarjolla. Sunnuntai-iltana saimme ainakin 8 jätesäkkiä täyteen puutarhajätettä. Naapuri tuli kotiin ja poikkesi katsomaan mitä puuhaamme. Siinä tuli sitten jutuksi että kaveri ajaa työkseen sora-autoa. Ei muuta kuin tilaus sisälle ja seuraavana iltana sora tuli perille ja hienosti levitettynä. Viimeistelyn tekivät Elisa, Matias K ja Elisa. 

Pääsin tutustumaan myös Tampereen kaatopaikkaan. Meillä Sorttiasemilla ajetaan sisään puomin kautta. Ensin pitää käydä maksamassa että pääsee sisälle. Siinä sitten aina selitetään mitä kuormassa on. Minä kerron yleensä rehellisesti mitä olen viemässä. Enska osaa kertoa että mukana on elektroniikka-jätettä ja ongelmajätettä ja niin oikeasti onkin. Usein hän pääsee sisään ilmaiseksi ja minä pulitan 5 euroa. Tampereella sai risut viedä ilmaiseksi. Varmasti kannustaa puutarhajätteiden viemiseen, vaikka kieltämättä joltinenkin matka oli kaatopaikalle, meillä kun Konalan Sorttiasema on kolmen ja puolen kilometrin päässä. 

Hautausmaatkin eli Nokian ja Lamminpään haudat kävimme laittamassa kuntoon. Neljä viikkoa sitten olin vienyt kukat. Kohtuullisesti ne voivat. Nokian haudalle on soran vaihdon yhteydessä tullut horsman siemeniä ja nyt niitä saa repiä pois. Pitkien juurien repiminen ei niin vain onnistu.

Tietysti kävimme Tammelan torilla. Tänään on syöty Jaakkolan hyviä siikli-perunoita. Lounaan nautimme Veijon kalaravintolassa totin kupeessa. Oli hyvä ja maukas tuttavuus.  

Tiistaina hoidimme Pullisten Iinestä. Pullisen perhe oli Linnanmäellä ja Iines pääsi mummulaan hoitoon. Pidimme siitä tosi hyvää huolta. Hautausmaillakin aina yksi meistä jäi ulkoiluttamaan Iinestä. Sen aikaa kun olimme Penkolassa Nokialla penkomassa Nanson ja muiden vaatteita, Iines joutui istumaan autossa, mutta ruokapaikalla ruokailimme ulkona ja Iines sai olla meidän kanssa.

Toiselaiseen elämään ovat tottuneet Mirjan cottonit, niitä oli varmaan tällä kertaa yksitoista. Me seurustelimme vain kolmen kanssa. Ilahduttavaa on että Heikki-veljemme on toipunut niin hyvin kaikesta. Vanha veijarimainen mieli on hyvin tallella. Eli isoveli alkaa taas alla paremmassa iskussa.