Tanskalaisia riittää

Maarit tuli Kööpenhaminasta torstaina ja lähtee huomenna ja Elisa tulee keskiviikkona ja lähtee elokuun puolivälissä. Tanska on muutenkin mielessä. Kävimme muutama viikko sitten Tanskasta käsin Ruotsissa ja tänä iltana alkaa tv-sarja Silta, jossa näyttelee tärkeää roolia, jota pitkin mekin ajoimme Kööpenhamista Malmööhön.
                                     
                                      Tässä ollaan vielä Tanskan puolella, mutta kumminkin ....

Olimme tänään sunnuntaisella yli kaksi-tuntisella kävelyretkellämme Enskan kanssa. Maaritkin oli mukana ja nyt on todistusaineistoa josta selviää että minäkin olin mukana.



Perjantaina tein uudenlaisen liikunta-aluevaltauksen. Olimme Maaritin kanssa Uimastadionilla - edellisestä kerrasta oli vuosikausia. Kaisu ja tytötkin tulivat sinne myöhemmin. Maarit ui nopeitten uimareitten radalla ja min vesijuoksin. Oli ylellistä kun aurinko paistoi ja kaikki olivat hyväntuulisia, koska tuli sääennusteista poiketen kaunis päivä. Sinne pitää mennä toistekin....

Viikonlopun ilon aiheita olivat pienet yökyläilijätkin. Sain tai jouduin leikkimään orpotyttöjä tuntikausia. Karla on käynyt nyt kolme vuotta peruskoulua. Hän piti leikkimme pikkusiskolle eli Kertulla ja keskisiskolle eli minulle koulussa mm. äidinkielen tunnin. Aiheena oli yhdyssanat. Tyttö osasi selvittää yhdyssanojen olemuksen ja jopa opettelimme miten kuorma-auto ja muut vastaavat sanat kirjoitetaan. Ja kuitenkin hyvin moni peruskoulun kaikki yhdeksän luokkaa käynyt ei osaa kirjoittaa yhdyssanoja ollenkaan.

Olen lukenut ison kasan äitini ja tätini minulle kirjoittamia kirjeitä pääasiassa 1960-luvulta. Maijan kirjeitä on myös 1970-1980 -luvuilta. Molemmilla on ollut kauniit ja selkeät käsialat. Kieli on virheetöntä ja monipuolista. Kirjeistä saa hyvän kuvan 1960-luvun elämästä. Äiti kertoo ketkä ovat käyneet kylässä, mitä kotona asuvat sisarukseni ovat tehneet, mitä vaatteita on ostettu ja mitä teatteriesityksiä on nähty. Maija-täti kertoo sairauksistaan ja käyttämistään monenlaisista palveluksista. Silloin sai Kelan korvauksella kengät kampuraisiin jalkoihinsa, siivousapua sosiaalitoimistosta ja lääkäri lähetti vaikka minkälaisiin lisätutkimuksiin.

Pikkusisko on kirjoittanut lähes joka kerta äidin kirjeeseen mukaan oman kirjeensä. Tyttö on saanut käsittämättömän hyviä arvosanoja kokeistaan ja pärjännyt kaikenlaisissa urheilukisoissa.

Hellyttävä on isäni minulle kirjoittama kirje 1947 Varkaudesta, mihin isä oli palannut sodan päätyttyä. Olen vielä marraskuussa äidin kanssa Tampereella, koska Varkaudesta ei ole löytynyt asuntoa. Isi kehottaa minua syömään reippaasti - enää ei siitä tarvitse kenenkään kantaa huolta.  

Eipä ollut tänäänkään verannalla nautitusta lounaasta valittamista: grillattua kanaleikkeitä, jugurttikastiketta, täytettyjä seiniä ja kahta salaattia sekä jälkiruoaksi mansikka-rahkaa espresso-kahvin kera. Seurakin oli erinomaista: Matias ja Maarit ja me kaksi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku