Yksi sisar ja yksi tyttärentytär
Perjantaina alkoi viikonlopun ohjelma kun seurasimme miten Kom-teatterissa Kolme sisarta selviytyy elämässään. Kovin hyvin heillä ei mennyt. Komin esitys oli monelta osin henkeä salpaava. Esityksen äänimaailma koetteli välillä kestokyvyn sietorajoja, mutta raju ja koskettava esitys lumosi voimallaan ja vimmallaan. Olin katsomassa esitystä yhden sisareni ja kahdeksan eläkkeensaaja-lukupiiri-ystäväni kanssa. Kotiin palasimme Kivistön bussilla - harvoin olen tullut teatterista kotiin niin hienolla kyydillä. Siis ovalta ovelle.
Tämä ainoa sisareni oli meillä viikonlopun. Se jo teki viikonlopusta erityisen mukavan. Lisänsä toi sekin että Kerttu, ensi viikon lopulla 5 vuotta, heräsi nimipäivänsä aamuna sänkyni vierestä patjalta - kuten sanonta kuuluu. Kerttu oli meillä yökylässä, kun isosisko oli partioretkellä. Vielä en tiedä miten yö sujui aikamoisessa pakkasessa.
Pitäjänmäen Eläkkeensaajien myyjäiset onnistuivat hienosti. Tuntui aika merkilliseltä kun olin kävijöiden enkä tekijöiden puolella. Ainakin kuusi kertaa olen Hillevin kanssa vetänyt myyjäiset. Upeaa että uudetkin jäsenet ovat mieltäneet miten tärkeä asia myyjäiset ovat yhdistyksen taloudelle.
Kaiken hyvän kruunasi illan suussa tekemäni puolentoista tunnin hiihtolenkin. Sen aikana sain hiottua mielessäni selväksi sen millaista palautetta annan viime viikkoisesta Pajulahden ikäihmisten liikuntakurssista.
Pakostakin jäin miettimään onko tämä sitä vanusväestön arvostuksen puutetta. Vai mitä?
Eniten harmitti että vetäjä joka oli ensimmäisellä kerralla, ei nyt enää ollutkaan mukana. Eikä hän liioin lupauksista huolimatta pitänyt meihin kurssilaisiin kahden kurssijakson välillä yhteyttä. Olisi ollut ylellistä jos olisi ollut oma henkilökohtainen treenari. Eipä silti minulla on omasta takaa vanha ja luotettava valmentaja. Ilman Enskan valmennusohjelmia en varmsti olisi koskaan juossut yhtäkään maratoonia. Aina valitin ohjelmista ja kuitenkin pääosin tein mitä paperi milloinkin määräsi.
Pajulahdessa oli hauskinta kun Enska pääsi verestämään taitojaan kun piti hakata nyrkkeilypalloa.
Harjoittelimme kaatumista. Sain tänään toteuttaa taitojani käytännössä kun tömähdin häntäluulleni liukkaassa mutta kovin jyrkässä pienessä mäessä.
Tämä ainoa sisareni oli meillä viikonlopun. Se jo teki viikonlopusta erityisen mukavan. Lisänsä toi sekin että Kerttu, ensi viikon lopulla 5 vuotta, heräsi nimipäivänsä aamuna sänkyni vierestä patjalta - kuten sanonta kuuluu. Kerttu oli meillä yökylässä, kun isosisko oli partioretkellä. Vielä en tiedä miten yö sujui aikamoisessa pakkasessa.
Pitäjänmäen Eläkkeensaajien myyjäiset onnistuivat hienosti. Tuntui aika merkilliseltä kun olin kävijöiden enkä tekijöiden puolella. Ainakin kuusi kertaa olen Hillevin kanssa vetänyt myyjäiset. Upeaa että uudetkin jäsenet ovat mieltäneet miten tärkeä asia myyjäiset ovat yhdistyksen taloudelle.
Kaiken hyvän kruunasi illan suussa tekemäni puolentoista tunnin hiihtolenkin. Sen aikana sain hiottua mielessäni selväksi sen millaista palautetta annan viime viikkoisesta Pajulahden ikäihmisten liikuntakurssista.
Pakostakin jäin miettimään onko tämä sitä vanusväestön arvostuksen puutetta. Vai mitä?
Eniten harmitti että vetäjä joka oli ensimmäisellä kerralla, ei nyt enää ollutkaan mukana. Eikä hän liioin lupauksista huolimatta pitänyt meihin kurssilaisiin kahden kurssijakson välillä yhteyttä. Olisi ollut ylellistä jos olisi ollut oma henkilökohtainen treenari. Eipä silti minulla on omasta takaa vanha ja luotettava valmentaja. Ilman Enskan valmennusohjelmia en varmsti olisi koskaan juossut yhtäkään maratoonia. Aina valitin ohjelmista ja kuitenkin pääosin tein mitä paperi milloinkin määräsi.
Pajulahdessa oli hauskinta kun Enska pääsi verestämään taitojaan kun piti hakata nyrkkeilypalloa.
Harjoittelimme kaatumista. Sain tänään toteuttaa taitojani käytännössä kun tömähdin häntäluulleni liukkaassa mutta kovin jyrkässä pienessä mäessä.
Kiitos vielä Kertun yökyläilystä! Karla palasi retkeltä väsyneenä, mutta aika iloisena. Oli valvonut teltassa kaminavahdin vuoron 2.30-3.30 yöllä ja palellut, mutta ei aivan kauheasti. Kotona pääsi saunaan ja juhlimaan Kertun nimipäiviä pannukakkuiltapalalla. Minäkin kävin hieman ennen auringonlaskua tunnin hiihtolenkillä. Ladut olivat aika liukkaat ja vähän Viikin hurjat alamäet jännitti. Pysyin kuitenkin pystyssä. Kaatumisharjoitukset olisivat varmasti silti nuoremmillekin hyödyksi.
VastaaPoistaMikä se kaminavahti on, ja miksi sen pitäävalvoa yöllä?
PoistaKuulostaa siltä, että Karla tykkää edelleen partioleireistä. Itsekin toivoisin päästä kesälomalla telttailemaan. Olisiko siinä ideaa, että mentäisiin porukalla?
Uskon että suvun parhaat telttailijat eivät ole tämän blogin lukijoita. Jukka ja Matias saattaisivat vaikka innostuakin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaElisa: Kaminavahti eli kipinämikko valvoo vuorollaan isossa teltassa olevaa kaminaa, jossa poltetaan puita. Tehtävänä on pitää huolta, ettei tuli sammu tai pääse leviämään ja katsoa, ettei kukaan teltassa nukkuja valu makuupusseineen liian lähelle kaminaa. Karlan kokemus ensimmäisestä ei-kesällä nukutusta telttayöstä oli aika hurja, koska pakkasta oli melkein -20 astetta.
Poista