Shakespearen Myrsky Teatteri Jurkassa

Teatteri Jurkka on kevään ohjelmistoa markkinoidessa kertonut, että William Shakespearen Myrsky ei ole tavallista Shakespearea. Eikä esitys sitä todella olekaan. Kaikki alkaa kun Martti Suosalo lausuu tekstiä Paavo Cajanderin suomennoksesta.  Suosalo kertoo että Cajander on kuollut 1913 ja tarkistaa vielä yhdeltä katsojalta pysyykö tämä mukana. Eipä taida pysyä.   

Esityksen pohjana on Myrskyn tarina. On saari, jolle myrskystä selviytynyt Milanon herttua Prospero (Martti Suosalo) päätyy tyttärensä Arielin (Minttu Mustakallio) kanssa. Saari ei vastoin isän ja tyttären oletusta olekaan autio. Siellä he tapaavat Arielin (Marc Gassot). Ariel tulee tutuksi katsojille jo ennen esityksen alkua. Hänen tehtävänsä on imuroida roskat pois huoneteatterin pikkuruiselta lattialta ja lämpiötiloista. Tarinan kertomiseen tarvitaan myös prinssi Ferdinand (Tuukka Leppänen).

Esityksen ohjaus, sovitus, lavastus ja äänisuunnittelu on Erik Söderblomin käsialaa. Pukusuunnittelija on Marja Uusitalo ja onpa käsiohjelmassa mainittu ompelijakin Sarita Vepsäläinen. Parivaljakko on tarvinnut puvustukseen muovia, pitsiä, tyynyjä, täkkejä, kumisaappaita, rusettikenkiä. Välillä miehillä on entisajan uimapukujen kaltaiset vaatteet ja parhaimmillaan Suosalon asusteeksi riittää vain Alepan muovipussi.

Cajanderin tekstin lisäksi siteerataan välillä Eeva-Liisa Mannerin käännöstä. Mutta runoilu unohtuu välillä kun pitää olla kiinni tässä meidän ajassa ja muistuttaa katsojia milloin mistäkin ajan ilmiöstä.

Kaikki tehdään riemastuttavalla ja irtonaisella tavalla hyödyntäen Teatteri Jurkan näyttämötilassa olevaa ulko-ovea. Näyttelijät katoavat ja palaavat ovesta pakkasesta huolimatta. Tunnelmaa vahvistaa ja ylläpitää esityksen äänimaailma. Hentoisin ääni on huuliharpun vieno hapuileva ääni ja mahtavinta kun myrsky ulvoo ihan niin kuin sen pitääkin ulvoa.       

Esitys on teatterin juhlaa, se on huikeaa ja irtonaista näyttelemistä. On tunne että näyttelijät lahjoittavat meille osaamistaan ja rakkauttaan teatteriin.    


                                  Martti Suosalo, Marc Gassot, Tuukka Leppänen 

                                 Minttu Mustakallio. Kuvaaja Marko Mäkinen.       

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Exlibrikseni tarina

Peukalon virittäminen

Pitäjänmäen uusi sydän