Kurtturuusut Helsingin Kaupunginteatterissa

Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä päästään Kurtturuusut-näytelmän ensi hetkillä Vintage-myymälään, johon neljä naista on kokoontunut vaihtamaan kuulumisia. Kaikki neljä ovat yli 70-vuotiaita, hyvinvoivia ja taloudellisesti itsenäisiä. Aviomiehet ovat kuolleet ja nyt naiset voivat mielensä mukaan rakentaa omaa elämäänsä.

Kurtturuusut perustuu Pirjo Tuomisen samannimiseen romaaniin. Romaanin johdannossa kerrotaan: Kurtturuusu eli kurttulehtiruusu on saanut latinalaisen nimensä sanasta rugosus, joka tarkoittaa kurttuista ja viittaa lehtien kurttuiseen pintaan. Kurtturuusun Rosa rugosa -laji sekä sen valkokukkainen muoto on säädetty kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Sen sijaan kurtturuususta jalostetut tarha-kurtturuusut eivät ole säätelyn piirissä.      

Naiset ovat alkaneet nimittää ryhmäänsä leikillisesti kurtturuusuiksi. Näyttämöllä on neljä upeaa kurtturuusua: Sari Havas, Helena Haaranen, Aino Seppo ja Leenamari Unho.   

Naisten elämässä kaikki on hyvin, mutta ei sittenkään ole. Elämään olisi hauska saada vaihtelua uuden miesystävän avulla. Eli pakko on ryhtyä hakemaan seuraa nettipalstoilta. Seuralaiseksi kelpaa pienen nikottelun jälkeen myös entinen miesystävä ja entinen koulukaverikin,  puhumattakaan kansainvälisissä rakennushankkeissa uraa tekevä rakennusalan ammattilainen. Lupaavalta miesystävältä vaikuttaa myös entinen armeijan upseeri.

Kun Santeri Kinnunen ilmestyy näyttämölle aavistaa katsoja että kaikki ei taidakaan olla sitä miltä se näyttää. Siinä missä osa naisista todella rakastuu ja uskoo elämän tarjoavan vielä uuden lehden rakkauden poluilla, on miehillä mielessä monenlaista.

Nelikymppinen Miika Muranen on dramatisoinut ja ohjannut näytelmän. Kerrankin on tarjolla esitys, jossa ikääntyneitä naisia kohdellaan arvostavasti ja rakkaudella. Kertaakaan ei tullut tunne että vanhoille naisille nauretaan tai heidän edesottamuksiaan vähätellään.

Käsiohjelmassa ohjaaja kertoo kirjailija Tuomisen hämmästelleen miksi nelikymppinen mies haluaa tehdä näytelmän yli 70-vuotiaista naisista. Murasella oli kolme syytä. Hän kertoo lapsesta saakka olleensa vahvojen naisten ympäröimä. Hän ihasteli millaista elämäniloa ja voimaa he kantavat. Teattereiden katsomoissa hän on tottunut näkemään vanhempia naisia. Harvoin näytelmissä vanhemmat naiset ovat päähenkilöinä. Kolmanneksi häntä kiinnosti kertoa rakkauden etsimisestä  ja ystävyydestä.    

Siinä missä rakkauden löytäminen on kurtturuusuille hankalaa, on ystävyyden vaaliminen helpompaa ja arvokasta. Sen paremmin Pirjo Tuominen kirjassaan kuin Miika Muranen näytelmässään ei pois sulje rakkaudenkaan mahdollisuutta kurtturuusu-naisilla.

                             Leenamari Unho (vas.), Sari Havas, Aino Seppo
                             ja Helena Haaranen. Kuvaaja Otto-Ville Väätäinen