Hildur Helsingin Kaupunginteaterissa
Helsingin Kaupunginteatterin Hildur-näytelmä täydentää Satu Rämön romaanihenkilön elämään tutustumista hienosti. Ensin oli huippusuosittu romaani, sitten Turun Kaupunginteatterin huikea näytelmä syksyllä 2024, sitten Netflixin tv-sarja ja nyt uusi näytelmä.
Arena-näyttämöllä näemme tiukasti ensimmäiseen
Hildur-dekkarisarjan kirjaan perustuvan näytelmän. Turun esitystä varten
dramaturgi Satu Rasila tarvitsi kolmen romaanin tapahtumat ja nyt riittää vain
yksi kirja. Ja hyvä niin. Dramaturgina on ollut myös Ari-Pekka Lahti. Tällä
kertaa pystyy katsoja paneutumaan syvällisemmin islantilaispoliisin (Elena Leeve)
ja hänen koko työyhteisönsä elämään. Oman lisänsä siihen tuo suomalainen Jakob
(Paavo Kinnunen), villapaitoja kutova lapsensa huoltajuuskiistaa läpikäyvä
harjoittelija. Heti alussa selviää sekin että poliisiharjoittelija pelkää
lentämistä.
Olin hyvin epäileväinen Hildurin esittämisestä
Arena-näyttämöllä. Ennakkoluuloni oli väärä. Lavastus (Antti Mattila),
valosuunnittelu (Petteri Heiskanen) ja videosuunnittelu (Toni Haaranen)
loihtivat onnistuneesti teatterin lavalle Islannin luonnon merineen ja
vuorineen, yhtä hyvin saaren länsiosassa Ísafjörðurissa kuin Reykjavikissakin.
Hildur on tällä kertaa
enemmän elämäänsä uskova kuin muissa tulkinnoissa, vaikka hänen elämäänsä
varjostaa sisarusten sekä vanhempien menettäminen. Ennen kaikkea Hildur haluaa
saada selville mitä hän siskoilleen on oikein tapahtunut. Näytelmässä ollaan
tekemisissä pedofilian kanssa. Lapset ovat mukana monella tavalla ja tasolla.
Hildur saa vähitellen tuekseen moninaisten
ongelmien ratkomiseen Jakobin. Kutoja-poliisi Suomesta on taitavampi mitä
esihenkilö ja työkaverit olettavat. Poliisitalon työyhteisön ja muidenkin
islantilaisten elämää kuvataan hienovaraisen huumorin säestyksellä. Kaikkein
ilahduttavinta on että Hildurissa on muutakin kuin murehtiva ja synkkä puoli.
Jakob (Paavo Kinnunen) ja Hildur (Elena Leeve)
Kuvaaja Mitro Härkönen

Kommentit
Lähetä kommentti