Hildur Helsingin Kaupunginteaterissa

Helsingin Kaupunginteatterin Hildur-näytelmä täydentää Satu Rämön romaanihenkilön elämään tutustumista hienosti. Ensin oli huippusuosittu romaani, sitten Turun Kaupunginteatterin huikea näytelmä syksyllä 2024, sitten Netflixin tv-sarja ja nyt uusi näytelmä.

Arena-näyttämöllä näemme tiukasti ensimmäiseen Hildur-dekkarisarjan kirjaan perustuvan näytelmän. Turun esitystä varten dramaturgi Satu Rasila tarvitsi kolmen romaanin tapahtumat ja nyt riittää vain yksi kirja. Ja hyvä niin. Dramaturgina on ollut myös Ari-Pekka Lahti. Tällä kertaa pystyy katsoja paneutumaan syvällisemmin islantilaispoliisin (Elena Leeve) ja hänen koko työyhteisönsä elämään. Oman lisänsä siihen tuo suomalainen Jakob (Paavo Kinnunen), villapaitoja kutova lapsensa huoltajuuskiistaa läpikäyvä harjoittelija. Heti alussa selviää sekin että poliisiharjoittelija pelkää lentämistä.  

Olin hyvin epäileväinen Hildurin esittämisestä Arena-näyttämöllä. Ennakkoluuloni oli väärä. Lavastus (Antti Mattila), valosuunnittelu (Petteri Heiskanen) ja videosuunnittelu (Toni Haaranen) loihtivat onnistuneesti teatterin lavalle Islannin luonnon merineen ja vuorineen, yhtä hyvin saaren länsiosassa Ísafjörðurissa kuin Reykjavikissakin.

Hildur on tällä kertaa enemmän elämäänsä uskova kuin muissa tulkinnoissa, vaikka hänen elämäänsä varjostaa sisarusten sekä vanhempien menettäminen. Ennen kaikkea Hildur haluaa saada selville mitä hän siskoilleen on oikein tapahtunut. Näytelmässä ollaan tekemisissä pedofilian kanssa. Lapset ovat mukana monella tavalla ja tasolla.

 Hildur saa vähitellen tuekseen moninaisten ongelmien ratkomiseen Jakobin. Kutoja-poliisi Suomesta on taitavampi mitä esihenkilö ja työkaverit olettavat. Poliisitalon työyhteisön ja muidenkin islantilaisten elämää kuvataan hienovaraisen huumorin säestyksellä. Kaikkein ilahduttavinta on että Hildurissa on muutakin kuin murehtiva ja synkkä puoli.   

                                Jakob (Paavo Kinnunen) ja Hildur (Elena Leeve)
                                             Kuvaaja Mitro Härkönen 


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Exlibrikseni tarina

Peukalon virittäminen

Pitäjänmäen uusi sydän