Tuttu tuntematon kuolema

Kuolintodistus, hautaamislupa, uurna, arkku, siunaustilaisuus, saldotodistus, sukuselvitys, ote väestötietojärjestelmästä, testamentti, kuolinpesä, ositus, osinko, perunkirjoitus, uskottu mies, perintövero, perhe-eläke, asunnon arvo, auton hinta. 

Mappi täyttyy papereista, joissa on ennestään täysin tuntemattomia termejä. On hoidettava asioita, joista ei tähän mennessä ole juuri tiennyt mitään. Ilman neuvoja ei tarvitse olla. Vaikka pankissa on ikivanha valuuttatili, jonka saldo on kolme euroa, tulee postissa iso pino papereita, joissa neuvotaan miten pitää menetellä, kun läheinen on kuollut. Tietysti siinä sivussa kerrotaan että meiltä on saatavissa apua asioiden hoitamisessa – hinnasta ei puhuta suoraan mitään.

Hämmästelin muutama vuosi sitten tuttavaani, joka kertoi tehneensä tarkan suunnitelman hautajaisistaan ja jälkeensä jättävän omaisuuden hoidosta ja jakamisesta. Enää en ihmettele.  Kuoleman seurauksistakin puhutaan ällistyttävän vähän. Läheisensä menettäneet huokailevat että hoidettavia asioita on paljon. Siinä missä tiedämme, että sairaaloiden päivystykset ovat ruuhkaantuneet, tiedämme että Digivirastossa on ruuhkaa. Ei ruuhka kovin paha ole ollut, paperit tulivat joulun ajasta huolimatta kolmessa viikossa. 

Kiinnostavimmat yleiset asiat kuolemassa ovat: olitko paikalla kun hän kuoli, mikä oli kuolinsyy, tuhkataanko hänet, onko teillä sukuhauta Hietaniemessä tai Malmilla. Ei ole hautapaikkaa valmiina kummallakaan arvostetulla hautausmaalla. Enhän minä ole täältä kotoisin – sen paremmin kuin läheisenikään. Nyt tuntuu ettemme ole oikeita helsinkiläisiä. Onneksi vanhempieni hautapaikkana on Tampereella Kalevankankaan veteraanilehto – siis kaupungin ykköshautausmaalla.

Siitä mitä kuoleminen maksaa, ei puhu kukaan. Lehtijutussa jossa asiaa taannoin käsiteltiin kerrottiin mitä sitten jos vainaja on varaton, mutta tavallisen kansalaisen kuolemaan liittyvistä kustannuksista ei puhuttu. Enpä ole ennen tiennyt miten arvokkaita Hesarin kuolinilmoitukset ovat. Eipä ilmoituksesta paljon yhteydenottoja tullut. Facebookista sitäkin enemmän. 

Seurakuntien jäsenmäärä on laskussa. Yhä harvempi lapsi kastetaan ja yhä useampi eroaa kirkosta. Mitä sitä kirkollisveroa turhaan maksaa. Kaiken muun rahastamisen ja maksullisten palvelujen tarjoamisen rinnalla seurakuntien tarjoamat palvelut siunaustilaisuuden järjestämisessä hämmentävät. Kirkko ei maksa mitään, kun olet kirkon jäsen. Suntio neuvoo, auttaa ja hoitaa kaikki asiat, jotta siunaustilaisuus sujuu hyvin. Kanttorin kanssa voi neuvotella virret ja kaiken muunkin musiikin – hänkin tekee kaiken virkatyönään eikä pappikaan peri maksua.

Kaiken tämän kestän, kun se mistä olimme puhuneet vuosikausia sitten toteutui. Siunaus- ja muistotilaisuus oli Pitäjänmäen kirkossa. Papiksi saimme eläkkeellä olevan Pitäjänmäen kirkkoherran, rovasti Martti Pitkäsen. Ennen hautajaisia hän tapasi meitä läheisiä. Hänen puheensa koskettivat ja kuvasivat vainajaa hienosti. Minun eikä kenenkään muunkaan mukana olijan ei tarvitse muistella miten ihmeellisiä se pappi oikein puhui vainajasta

Enkä koe että olemme huonoja kansalaisia kun haluamme hautapaikan Maunulan uurnalehdosta, Keskuspuiston kupeesta, lenkkimaastoistamme.

Julkaistu Tanotorvessa 18.1.2023