Teatteri Jurkan Hirvimetsä

Teatteri Jurkan Hirvimetsässä isä on päättänyt opettaa poikansa hirven kaatajaksi. Miehissä lähdetään metsästämään. Poikaa kiinnostaa metsässä liikkuminen ja luonto, isää saalis. Vaikka isä ei selvästikään ole ollut tähänkään asti loistava metsästäjä, hän ei piittaa siitä, vaan on päättänyt siirtää miehisen tavan pojalleen. Metsästyksen ohella isällä on oivallinen tilaisuus jakaa elämänohjeita pojalleen.  

Mutta mikään ei menekään isän suunnitelmien mukaan. Miesten välille ei synny yhteisymmärrystä. Isä joutuu jopa parkaisemaan epätoivoissaan pojalleen: ”Miten sinusta on tuollainen tullut?” Elli Salon teksti on osuvaa, napakkaa, koskettavaa ja ajoittain räväkkää, mutta myös herkkää. Herkät hetket koetaan kun huoneteatterin pieneen tilaa tulee kaunis hirvi (iki-ihana Kristiina Halkola). Miehisen äherryksen keskelle tulee suvantovaihe, kun hirvi esittää runollisia, kauniita ajatuksiaan.

Ärhentelevä isä (loistava Timo Torikka) ja poika (upea Markus Järvenpää) eivät kohtaa toisiaan millään tasolla. Ohjaaja Tuomo Rämö on yhdessä lavastuksesta, puku-, ääni- ja videosuunnittelusta vastaavan Tomi Flycktin kanssa luonut Jurkan pieneen tilaan kaiken mitä hirven metsästyksessä tarvitaan. Tv-vastaanottimen ruudulle syttyvä nuotio oli yksi esimerkki toteutuksen kekseliäisyydestä. Näyttelijöiden yhteistyö on hiottua ja harkittua.

On alusta asti selvää, että isä ja poika eivät kohtaa toisiaan ainakaan juuri tällä kertaa tällä matkalla. Esitys on monipuolinen ja monipolvinen. Yllätyksiäkin tarinan kulussa on.  sopivasti. Monella tapaa liikuttavaa on kun kaikessa tuivertamisessa kastunut poika antaa isän riisua yltään märät vaatteet ja huolellisesti asetella ne kuivumaan. Juuri muissa tilanteissa poikana ei olekaan hyvä olla.  

Hieno esitys kaikin tavoin.

                                                  Timo Torikka ja Markus Järvenpää

                                                          Kuva Marko Mäkinen