Suomen Kansallisteatterin Ensimmäinen tasavalta

Suomen Kansallisteatterin 150 vuotta kestäneen taipaleen juhlanäytelmä on Esa Leskisen kirjoittama ja ohjaama Ensimmäinen tasavalta. Näytelmä on kunnianosoitus Suomen ensimmäiselle presidentille J.K. Ståhlbergille ja hänen aikalaistensa sitkeälle työlle demokratian juurruttamisesta maahamme. He loivat Suomesta oikeusvaltion. Ståhlberg oli osallistunut monella tavalla venäläistämisen vastustamiseen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa

Ensi vaikutelma näytelmän edetessä on, että eihän tässä kerrota mistään uusista asioista. Mutta kun näytelmä etenee, on pakko todeta, että kerrotut asiat eivät ole sinänsä uusia, mutta tapa millä ne yhdistetään ja millä tavalla mitäkin käännettä ja tapahtumaa painotetaan. Tästä kaikesta syntyy mielenkiintoinen ja monia oivalluksia katsojalle tarjoava näytelmä. Näytelmän voi myös kokea oppituntina itsenäisen Suomen synnystä ja sitä seuranneista vuosista. Moni lukion ja miksei ylläasteenkin historian opettaja varmasti haluaisi että oppilaiden pitäisi nähdä näytelmä – niin kuin pitäisikin.

Näytelmän nähnyt tietää että Ståhlbergilla on muitakin ansioita kuin selviytyminen vaimonsa Esterin kanssa lapuanliikkeen tekemästä kyydityksestä 1930. Neljä miestä kaappasi pariskunnan aamukävelyltä ja lähti viemään heitä itärajalle Joensuuhun. Muilutusreissu epäonnistui paljolti Ståhlbergien asiallisen käyttäytymisen vuoksi. 

Näyttämöllä on monella tavalla ruuhkaa. Esa Leskinen on yhdessä taustoittavan tutkijan Aleksi Ahtolan kanssa halunnut esitellä suuren joukon henkilöitä, jotka olivat mukana Suomen valtion syntymisessä ja ensimmäisissä itsenäisen ajan vuosissa. K.J. Ståhlbergilla oli keskeinen asema Suomen poliittisessa elämässä presidenttivuosien jälkeenkin. 

Näytelmä on rakennettu tutuista elementeistä. Osa kohtauksista esitetään valkokankaalla kuvattuina suoraan esityksestä, tekstit myös veivät tarinaa eteenpäin, välillä ei ihan tiennyt seuraisiko tekstiä vai lavan tapahtumia. Oman erityisen piirteen toi kertoja, joka oli Ester Ståhlberg (hienosti osansa esittänyt Kristiina Halttu). Esityksen kantava voima oli Vesa Vierikko vanhana Ståhlberginä. Näytelmän alkupuolella hän seurasi miten nuori Ståhlberg (Eino Heiskanen) toimi eri tilanteissa.

Loistavan roolin teki tavoilleen uskollisena Jukka Puotila Mannerheimina. Pääjohtaja Mika Myllyaho kertoi näytelmän esittelytilaisuudessa, että Puotilan saaminen Mannerheimiksi oli erittäin tärkeää. Näyttelijöillä oli lukemattomia eri rooleja, mutta tasokkaasti kaikki selviytyivät – niin Katariina Kaitue, Esa-Matti Long, Taisto Oksanen, Sari Puumalainen, Antti Pääkkönen. Musiikin oli säveltänyt Jussi Tuurna, joka myös esitti sen.     



                                           Kuva Mitro Härkönen 



  



  

 


 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Helsingin Kaupunginteatterin Hiljaiset sillat

Kultalampi Helsingin Kaupunginteatterissa