Helsingin Kaupunginteatterin Hiljaiset sillat

Tekijä -

 Helsingin Kaupunginteatterissa ei ole turhaan tehty näytelmää Hiljaiset sillat. Me olemme lukeneet Robert James Wallerin ihanan rakkausromaanin ja nähneet sykähdyttävän Clint Estwoodin elokuvan. Ohjaaja Liisa Mustonen on yhdessä Ari-Pekka Lahden kanssa dramatisoinut romaanin pohjalta pakahduttavan ja kauniin näytelmän.  

Valokuvaaja Robert Kincaid tupsahtaa iowalaisen maatalon emännän elämään yllättäen. Mies saapuu rämisevällä avolava-autollaan talon pihalle ja kertoo eksyneensä. Hän etsii Rosemanin katettua siltaa. Robertin on määrä kuvata silta National Geographiciin. Maatalon isäntä ja lapset ovat lähteneet maatalousnäyttelyyn ja perheen äiti on jäänyt neljäksi päiväksi yksin kotiin. Ja nämä neljä yksinäisiksi tarkoitettua päivää muuttavat Francesca Johnsonin elämän täysin.

Rakkaus syttyy Robertin (Kari Heiskanen) ja Francescan (Merja Larivaara) välille hiipimällä, toisaalta ensi silmäyksellä, toisaalta hieman salaa ja kuitenkin rytinällä. Intohimoiseksi muuttuvan suhteen kuvaaminen on näyttämöllä hillittyä ja ehkä turhankin ”vaisua”.

Tarinan kertomista edesauttaa hienosti Francescan lasten osuus näytelmässä. Caro (Elina Hietala) ja Miki (Mikko Virtanen) ovat palanneet kotitilalle selvittämään asioita äidin kuoleman jälkeen. He löytävät äitinsä päiväkirjat, joissa äiti kertoo elämänsä neljän tärkeimmän päivän tapahtumat, tunteet, kaiken sen mitä koetusta rakkaudesta jäi jäljelle ja mitä se hänelle merkitsi koko loppuelämän ajan. Francesca on myös kirjoittanut selityskirjeen asiasta lapsilleen. Hän haluaa että lapset lopulta saavat tietää millainen heidän äitinsä oli.


                                             Elina Hietala ja Mikko Virtanen

                                             Kuva Simo Mannerheimo

Italialainen Francesca on nuorena rakastunut yhdysvaltalaiseen sotilaaseen ja päätynyt maatilalle, missä hänen kirjallisuuden opinnoillaan ja opettajan ammattitaidolla ei ole käyttöä. Robertista hän saa keskustelukumppanin, joka on samoista asioista kiinnostunut kuin hän itse. Ei koko olemuksen ja mielen valtaava rakkaus saa sittenkään Francescaa lähtemään Robertin matkaan. Ja tässä lienee Hiljaisten siltojen suosion salaisuus.  

Hämmentävintä näytelmässä oli tulkinta Rosemanin katetusta sillasta. Harvoin isojen teattereiden lavasteilla naurahdellaan. Oli vaikea ymmärtää miksi silta oli toteutettu huterolla rakennelmalla. Francescan lapset moneen kertaan muistelivat miten koko kylä luki innolla National Gergraphicin numeroa, missä Robert Kincaidin sillasta ottamat kuvat julkaistiin.

                                                      
                                         Merja Larivaaja ja Kari Heiskanen

                                         Kuva Sami Mannerheimo 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Tekijä -
Kuva
Tulehtunut peukalo ja turmeltunut kynsi Yli kaksikymmentä vuotta meni ilman sen kummempaa. Säästinpähän kynsilakoissa kun ei tarvinnut käyttää kynsilakkaa kuin yhdeksään sormeen. Sitten alkoi peukalo vähitellen oireilla. Iho halkesi talvipakkasilla, oli kipeä ja hankala. Ylen terveysasemalla yrittivät hoitaa parhaansa mukaan. Kirjoittaessa sormia tarvitaan koko ajan ja kaikessa muussakin puuhailussa peukalo on tuiki tarpeellinen. Viitisen vuotta sitten peukalo ärtyi aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Lika meni kynnen alle, se tulehtui ja oli kipeä. Välillä en suostunut uskomaan että yhden pienen kynnen takia joutuu kipristelemään kivusta yölläkin. Kului kertakäyttöhanskoja ja puuvillahansikkaita kun suojasin peukaloani. Sisareni oli vakaasti kynnen poisoton kannalla. Joka toinen Pitäjänmäen terveysaseman lääkäri kannatti pois ottamista, joka toinen vastusti. Kerran oli varattuna leikkausaikakin, mutta joko m...
Lue lisää

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Tekijä -
Kuva
Miehelläni on ollut kolmisen vuotta kuulolaite. Kuulolaitteen saa kun käy terveysasemalla kuulotutkimuksessa ja siinä todetaan alentunut kuulo. Kuuloasioissa pääkaupunkiseudulla toimitaan HYKS:n eli yliopistollisen sairaalan piirissä. HYKS on ulkoistanut meitä koskevat palvelut Kuulokeskukselle. Se toimii Valkoisessa talossa Haagassa eli aika lähellä kotiamme. Sivusta katsoen kuulolaitteen käyttäminen on hankalaa. Pattereita pitää vaihtaa ainakin kahden viikon välein, on vaihdetta ja puhdistettava laitteessa olevaan ohuen ohutta muoviputkea ja puhdistettava laitetta muutenkin. Hämmentyneenä katselen vierestä kun mieheni huoltaa kojetta, minun tekniset kykyni eivät moiseen yltäisi. Vähitellen kävi ilmi, että laite syö pattereita tiuhaan tahtiin. Ei ollut mitään väliä minkä merkkisiä ja mistä hankittuja patterit ovat. Rasian, jossa laite on saatu, pohjassa lukee, että se on HYKS:n omaisuutta ja näin ollen sen kunnosta valittaminen kuuluu Kuulokeskukseen. Näin neuvottiin terveysa...
Lue lisää

Huippuosaaja

Tekijä -
Kuva
Nykyisen pitää olla työssään osaaja ja mielellään huippuosaaja. Minulla on ollut tänä vuonna onni tutustua huippuosaajaan. Kun viime marraskuussa teimme asuntokaupat uudesta kodista, oli edessä nykyisen asunnon myyminen. Koska asumme pientalossa (tarkemmin paritalossa) piti tehdä kaikenlaista ennen kuin myyminen voisi alkaa. Suurin asia oli kuntokartoitus. Kun ensimmäisen kerran luin raporttia tuli vääjäämättä mieleen voiko kukaan asua yli 10 vuotta vanhassa talossa. Lähes 30 vuotta vanha asunto on laitteineen kaikkineen nykykäsitysten mukaan tiensä päässä. Laitteiden kestoikä kun ei ole nykyisin kovin pitkä. Ja nykynormit rakentamisessakin ovat erilaiset mitä 1980-luvulla. Mutta kun ensi hämmennyksestä oli selvitty, oli kaikki taas hyvin. Vuosi sitten meillä kävi ensimmäinen asunnonmyyjä ja kertoi mitä asunnostamme voisi pyytää. Ostimme uuden asunnon Huoneistokeskuksen välittäjältä ja hän kertoi tuntevansa Haagan toimistosta kokeneen ja aluettamme hyvin tuntevan myyjän. Raija Nord...
Lue lisää